Ompas ollut tohinaa tänään. Kävin vielä iltasella juuri ennen lasten nukkumaan menoa pesemässä pari mattoa läheisellä mattolaiturilla. Oli kyllä niin ihanaa, vaikka käsivarsilihakset ovatkin nyt kipeät yhtäkkisestä voimainponnistuksesta. Ilta-aurinko paistoi ja tuli ihan lapsuuden joka kesäinen mattojen pesu traditio mieleen. Tosin silloin pestiin matot järvessä ja joskus jos kaupungissa pestiin niin käytiin meressä pesemässä. Nyt pesin jokivedessä. Lapsuudessa mattojen pesu oli koko päivän ohjelmanumero. Mattolaiturille otettiin evästä mukaan ja niitä syötiin välillä. Kun matot oli pesty niin käytiin uimassa ja joskus pestiin samalla hiuksetkin järvivedessä. Tuli muuten tosi silkkisen tuntuiset hiukset. 

Nytkin oli tosi rauhallinen ja tyyni olo, kun sai nauttia hiljaisuudesta ja samalla tehdä jotain mielekästä. Mattojen pesu on lapsesta asti ollut mielipuuhaa kesäisin. Tuntui kuin koko mieli olisi puhdistunut.

 Noh, puhtaalta pöydältä lähteminen kai olikin tarpeen sillä meidän neidillä on nyt joku vaikea kausi menossa ja ei meinaa millään alkaa nukkumaan. Huutaa hirveästi. Vielä anoppilan reissulla meni tosi helposti nukkumaan. Syötti vaan masun maitoa täyteen ja laittoi sänkyyn niin sinne jäi, mutta nyt on eri ääni kellossa. Näitä eri vaiheita kyllä vauvan elämään mahtuu, että pitää toivoa tämänkin olevan pian ohi menevä vaihe. Nyt on siis äidin iltahetki koneella ohi ja pitää mennä tyttö raasua rauhoittamaan. Jos vaikka pääsisi ajoissa nukkumaan tänään.