Tiistai-Keskiviikko
Miehen lyhyt (vajaa pari viikkoa) kestänyt kesäloma alkoi tiistaina 22.7.08. Keskiviikkona aamulla oli esikoisen urheilukerho ja mies lähti pojan kanssa sinne. Minä jäin pakkailemaan viimeisiä tavaroita kuopuksen kanssa ja ilapäivällä pääsimme lopulta lähtemään matkaan. Hieman tavallista enemmän lähtö venähti, mutta päästiin kuitenkin lähtemään samana päivänä kuin sovittu oli. :) Pohjoisessa oli lähes kaikki miehen sisarukset koolla. Amerikassa asuva siskokin poikansa kanssa (sama vauva siis joka kastetttiin täällä meidän koti-kaupungissa).

Lasten "amerikan-tädiltä"  sainkin tosi tarpeellisen lahjan, nimittäin syntymäpäivä-kalenterin. Siihen siis merkataan sukulaisten ja tuttujen syntymäpäivät ja sitä voi käyttää vuodesta toiseen. Näppärä keksintö ja tosi tarpeellinen minulle. Kotiäiti vuosina kun en ole normaalia taskukalenteria käyttänyt (minne aiemmin aina merkitsin synttärit) niin olen alkanut unohtelemaan synttäreitä. Toivon, että siihen tulee muutos nyt. :)  Kiitos kalenterista!



Torstai
Torstai touhuttiin lasten kanssa mummulassa ja vietiin muksuja läheiseen leikkipuistoon. Kotona kun on jäänyt nuo leikkipuistoissa käymiset melko vähiksi ja lapset leikkivät naapurin lasten kanssa ja kyläillään muissa lapsiperheissä. Esikoisen ollessa pieni kävimme välillä jopa päivittäin leikkipuistoissa. Täytyy kyllä sanoa, että leikkipuisto jossa mummulassa ollessamme käydään lasten kanssa on kyllä paljon hienompi ja uudempi mitä meidän omat lähipuistot. Selkeästi tuossa uudessa puistossa on isommille lapsille paljon haastetta mm. erilaisia kiipeilytelineitä, mutta pienetkin on huomioitu hyvin.

Perjantai
Perjantaina odotettiin miehen veljen töistä pääsyä ja lähdettiin kolmisin ajamaan Ouluun. Lapset jäivät mummulle ja vaarille kahdeksi yöksi. Me saimme lainata miehen veljen Oulun asuntoa ja hän itse meni yöpymään tyttöystävänsä luokse.

Perjantai meni mulla melkoisessa sumussa, sillä sain aamulla tosi kovasti kutiavia hyttysen pistoja ja otin allergia lääkkeen. Sehän sitten nukutti kovasti. Nuokuin koko matkan Ouluun ja torkahtelin oikeasti kun pelästyin joka kerta, kun pää tipahti alas. En yleensä nuku autossa, joten lääkkeen vaikutus oli tosi suuri.

Oulussa käytiin ensimmäiseksi syömässä Subwayssa ja siellä jaksoin kohtalaisen hyvin, mutta sen jälkeen oli sovittu treffit kaverin kanssa ja mentiin kahvilaan. Siellä mun piti tsempata tosissaan pysyäkseni hereillä. Haukottelin, enkä meinannut saada sanaakaan suustani, vaikka normaalisti meillä riittää juttua vaikka miten. Lääke vei ihan muihin maailmoihin.  :(  Mulla on ennenkin ollut samanlainen kokemus allergialääkkeestä, mutta eri merkkisestä.

Seuraavaksi treffattiin pikaisesti miehen veli ja tämän tyttöystävä, jonka näimme ensimmäistä kertaa. Edelleen olin ihan usvapilvessä ja tuntui kuin olisin nuokkunut sohvalla. En nyt sentään oikeasti nukahtanut, mutta olo oli melkoinen. Mietinkin miten jaksan myöhäisen elokuvan sillä illalle oli vielä sovittu elokuva-treffit miehen kavereiden kanssa. Elokuva kuitenkin meni oikein hyvin. Ei nukuttanut, oli luultavasti niin jännä.  Käytiin siis katsomassa uusin Batman elokuva.


Lauantai
Lauantai-aamuun heräsimme aikaisin (pikkulasten vanhempien sisäinen kello herätti normaaliin lasten heräämis aikaan,heh) No, me söimme sitten aamupalan ja mikä parasta näillä kahdenkeskisillä reissuilla --- saimme mennä vielä takaisin nukkumaan! Keskustaan lähdettiin vasta iltapäivällä ja kävimme syömässä kevyesti. Muutamissa kaupoissa käytiin pikaisesti, etsimässä löytyisikö lapsille jotain vaatetta tuliaisiksi. Lapsile löytyi huivit. Lisäksi Lelutapulista löysin samanlaisen hyppynarun joka itselläni on ollut lapsuudessa ja nostalgisuuden vuoksi se oli ostettava odottamaan kuopuksen kasvamista. (En nimittäin ole nähnyt semmoisia missään vuosiin, siksi sitä ei voinut jättää ostamatta.)

Kuudelta illalla meillä oli treffit Amarillossa miehen veljen ja tämän tyttöystävän kanssa. Ilta oli tosi onnistunut: oli hyvää ruokaa ja juomaa hauskassa seurassa. Ja mikä tärkeää: ei nukuttanut yhtään. Perjantaisen "unipillerin" (allergialääkkeen) jälkeen se oli hienoa. 

Ennen kuin tiesin näistä treffeistä, oltiin suunniteltu kahden ruokailua miehen kanssa. Illan loputtua oli pakko todeta (taas kerran) miehelle, että mä nautin aina hirmuisesti seurasta ja olen silloin onnellinen. Olin nytkin niin onnellinen saamastamme seurasta, sillä kahdestaan miehen kanssa oltaisiin varmasti puhuttu lapsista melkein koko ajan. Tekee kuitenkin hyvää  välillä puhua muita juttuja! Olenkin omimmillani pienissä porukoissa. Rakastan juttelua, mutta en osaa jutella tyyliin "on se ilmoja pidellyt". On ihanaa silloin kun aiheet on semmoisia, että minullakin on mielipiteitä ja ajatuksia. Silloin osallistun innolla ja nautin! Isoissa kovaäänisissä porukoissa taas koen tylsistymistä  jos en saa pientä ääntäni kuuluviin. (Se jää niin usein muiden kovaäänisten jalkoihin, joten välillä jää asioita sanomatta vain siitä syystä, etten jaksa koittaa saada ääntäni kuuluville)  Olenkin miettinyt, että miten meidän lapset ovat näin kovaäänisiä sillä oma ääneni on kaikkea muuta kuin kova...normaalioloissa. Eikä ole mieskään kovaääninen, eikä mielestäni kummankaan lapsuuden perheessäkään ole ketään sellaista.  No, suuttuessa lähtee minusta ja miehestäkin ääntä, sen tietävät perheenjäsenet. 

Jahas, juttu karkasi käsistä taas...  ;)  No, ruokailun jälkeen lähdimme kävelemään meren rantaan missä oli meneillään Qstock -festarit. Jytke oli melkoinen ja silta jonne menimme festareita tiirailemaan suorastaan "pomppi". Enkä tosiaan kuvitellut pomppimista, sillä muutkin seurueesta vakuuttivat huomanneensa asian.

Kuva otettu sillalta Kuusisaareen päin. Porukkaa oli tullut veneillään Kuusisaaren edustalle kuuntelemaan musiikkia. Musiikki kuului kyllä niin hyvin, että mitä sitä suotta lippua ostamaan....;)  isoilta näytöiltä näki esiintyjät vaikka vähän pidempääkin.




Torilla on kauniita makasiineja joita tietysti kuvailin:





Tämän allaolevan makasiinin terassilla taitaa olla usein esiintyjiä, sillä vuosi sitten (kuten tälläkin kertaa) pysähdyttiin sen eteen kuuntelemaan kivaa musiikkia.



Livemusiikin loputtua lähdettiin miehen kanssa kävelemään kämpille. Matkalla en malttanut olla kuvailematta...

Nämä talot olivat kuin Venetsiassa konsanaan.  :)  Pakko oli ikuistaa ne.


Tätä kujaa pitkin tultiin ja ihastelin noita vanhoja taloja ja niiden portteja. (voi miksi en ottanutkaan porteista kuvaa) Punaisen ja sinisen talon välissä olevaa portta tässä näkyy vähäsen...


Vaikka nukkumaan päästiin aikaisemmin kuin perjantai-iltana niin minulle ei unit tullut silmään. Musiikki kuului tosi kovalla (siitä ei kuitenkaan unettomuus johtunut, tiedän) Kuuntelin siis festarit loppuun asti ja joskus yöllä oli vielä ilotulituskin, minkä räiskintää kuuntelin. Mitään tietoa ei kellonajasta ole, mutta pitkään tuli valvottua. Mies nukkui mistään mitään tietämättä.

Sunnuntai
Sunnuntai-aamupäivällä tehtiin vielä yksi kauppareissu ja kohteena Kodin Ykkönen mitä meillä ei ole ihan lähellä kotona. Se olikin kannattava reissu sillä löysin pyykkikorin, jollaista olen etsinyt pitkään! Sisustajana olen semmoinen, että visio jostain jutusta tupsahtaa päähäni ja sitten kyseistä juttua aletaan metsästää kaupoista.  Siksi en ikinä kovin helpolla löydä mitään ja uudet ostokset eivät ole hetken mielijohteita vaan pitkään kypsyteltyjä juttuja. Valkoinen rottinki pyykkikori oli muhinut mielessä pitkään. Monia olikin käynyt katsomassa täällä kotikaupungissa ja todennut ne yksitellen joko "kiikkeriksi" viritelmiksi tai sitten sisäkangas joka näkyi reunasta ei ollut mieleinen. (Myönnän, että olen tarkka, kirkkaat silmille hypivät värit vaan eivät ole miellyttäneet...) Nyt kuitenkin löytyi kaikin puolin juuri minulle täydellinen kori. Ei ollut kiikkerä, vaan pysyi hyvin pystyssä, sisäkangaskin oli valkoista eikä mitään kirkuvia värejä ja kankaassa teksti: Laundry. Olen mieltynyt noihin teksteihin sisustuksessa joten sekin oli paikallaan.  :)


Ei meille sentään yksi pyykkikori riitä, vaan tämän lisäksi on myös khh:ssa kaapistoon integroitu pyykkikori. Yleensä pyykkiä pestään niin usein, että nämä riittävät, mutta välillä toki korit pursuilevat, jos on kodinhengetärtä laiskottanut.  ;)

Sunnuntaina siis takaisin "mummulaan" ja huolimatta lyhyestä yöstä olo oli rentoutunut ja onnellinen. Kiitos mummulle ja vaarille lasten hoivasta. Ilman heidän "auttavaa kättään" emme tälläisiä kahdenkeskisiä reissuja tekisi.

Toinen asia mitä voimme tehdä vain pohjoisessa on kahden lenkillä käynti. Ennen lapsia lenkkeilimme paljon yhdessä. Toki nykyäänkin käydään lenkillä siten, että esikoinen polkee pyörällä ja kuopus rattaissa.  Kahdestaan lenkkeilyssä on vain jokin viehätys edelleen, tai oikeammin nyt kai siihen se viehätys on tullutkin, kun se on mahdotonta normaali arjessa. Sateinen kesä on kyllä pitänyt meidän niin hyvin sisätiloissa, ettei lenkille ole pahemmin päästy. Muutamia kertoja vain. Sekä mies, että minä kärsitään liikunnan puutteesta. Laiskistuu vallan ja koko ajan yleinen väsymys päällä kun ei liiku. Noh, syksy on tulossa ja miehellä alkaa taas sählypelit ja minulla jumpat. Niitä odotellessa.  :)

Lapset saavat kyllä liikuntaa niin sydämensä kyllyydestä. Juoksua ja menoa riittää heillä joka päivä. Myös sadepäivinä sisällä  ;)  Erityisesti esikoinen pursuaa energiaa siinä määrin, että välillä mietin miten tarpeeseen trampoliini meidänkin pihassa tulisi. Siellä saisi purkaa energiaa mielin määrin. No, meidän pihaa semmoista ei tule, mutta mummolan naapurissa on trampoliini ja sinne lapset pääsi hyppimään.

Maanantai
Maanantaina pohjoiseen tulivat myös miehen vanhin siskoista lapsineen. Omat muksut olivat innoissaan kun saivat serkuista leikkiseuraa. Esikoinen leikkikin pitkälle illalla serkujen kanssa kuopuksen vetäessä sikeitä jo sängyssään.


Tiistai
Tiistaina lounaan jälkeen oli aika lähteä kotia kohti. Minä en voinut olla valokuvaamatta autossakaan ja kun siinä pyörin etupenkillä ja koitin kuvata maaseutua niin johan tulin pahoinvoivaksi. Pysähdyttiin rakon tyhjennystauolle ja happea haukkaamaan jossakin matkan varrella ja siellä oli tosi kiva leikkipaikka lapsille. (levähdys paikan vieressä).


 Myös lintutorni löytyi johon kiipesimme.

Kyllä siellä lintutornin takana oli järvi, mutta oli rannasta niin rehevöitynyt, ettei sitä näy tästä kuvakulmasta.