Perjantaina se tapahtui mitä on odotettu pitkään! Saimme lamput maahan ja sähkömies kytki ne toimintaan.


Oli mukava tulla lenkiltä kotiin, kun oli vähän valoakin pimeydessä. Oltiin  koko perhe lenkillä illalla, kuten käytiin joka ilta vklopun aikana.

Lauantaina ja sunnuntaina oli aamupäivällä lastenvaate ja -tarvike kirppari eräällä koululla ja käytiin niissä tarkoituksena metsästää talviurheiluvälineitä lapsille. Suomen talvet näyttävät pahasti siltä, että ei täällä pääse luistelemaan tai hiihtämään kuin tuurilla muutaman kerran talven aikana niin silloin tuntuu, että järkevää on kierrättää noilla pienillä ainakin. Esikoiselle löytyikin sukset. Semmoiset mihin laitetaan tavalinen kenkä remmeillä kiinni. Ehkä seuraavat olisivat sitten jo monolliset sukset. Semmoisia monollisia suksia mietin jo nyt, mutta koska ei löytynyt niin nämä kelpaavat. Kuopus voi vähän harjoitella esikoisen vanhoilla jos haluaa...ja takuuvarmasti hän haluaa. Kaiken on oltava nykyään samanlaista veljen kanssa ja matkii jokaisessa asiassa veljeään. Jos ei voi matkia tai saa samoja juttuja niin yleensä tulee kohtaus.

Tänään sunnuntaina saatiin takapihakin syyskuntoon. Terassi on siivottu ja puutarhakalusteet laitettu katoksen alle suojaan miehen ansiosta. Mä pesin ikkunoita ja loppuillasta tehtiin taas lenkki koko perheen voimin.


Piti vielä kuvata myös sitä mun nyt lokakuussa kukkivaa elokuunasteriani.

Olen kyllä hieman pettynyt siihen, että tämä on valko-keltainen kun kuvittelin tämän olevan liila-keltainen. Ensimmäistä kertaa siis tämä kukkii nyt minun penkissäni ja nytkin näin myöhään. Ehkä ensi vuonna sitten kukkisi paremmin ja aiemmin.

EDIT. Olen saanut vihjettä, että kukkani saattaisi mahdollisesti olla syysasteri joka kukkii vasta syys-lokakuussa. Eli ei välttämättä olekaan elokuunasteri. Se selittäisi moisen ihmeellisyyden.  :)