Ai miten niin eteenpäin?? Nooh, huomasimpa tässä iltasella, että kuopus pääsee kuin pääseekin etenemään lattialla ja tavoittaa pitemmälle laitettuja leluja. Tätä harjoitteli omassa huoneessaan jossa on muovi matto. Kun kuskasin flikan keittiöön parketille niin eipä inahtanutkaan eteenpäin. Ei ollut edes yritystä. Hassu tyttö.

Kasvisten maistelu ei oikein neitiä innosta. Taitaa näkyä jo näin pienestä, että on ronkeli makujen suhteen. Kukkakaalia laitettiin tänään uutena sapuskan joukkoon ja ilmeet ja ääntely kertoi, että se ei ollut hyvää. Ruoka tuli myös nopeasti kielenpäällä palautuksena ulos suusta. Noh, jätetään kukkakaali (ainakin joksikin aikaa...mietinkin kyllä että miksi syötän lapselleni sellaista mitä en itsekään voi sietää..??)  ajattelin kokeilla porkkanaa huomenna sillä se on hieman makeampi, mutta kuitenkin kasvis ja saa itse helposti tehtyä siitä sosetta. Toivottavasti porkkana ottaa tuulta alleen ja katoaa parempiin suihin, sillä ei nyt enää viitsisi pelkkään maitoa antaa kun kerran muukin ruoka sopii. Puuroa neiti saikin sitten myös päivällä sille se uppoaa.  Ei vain ole mitään järkeä syöttää puuroa montaa kertaa päivässä, sillä kyllästyyhän siihenkin silloin.

Itse olin varsin liikunnallinen tänään ja pyöräilin Prismaan jonne tulee edes takaisin....ööh, en tiedä tarkkaan, mutta reippaasti yli 10 km (montako kilsaa päälle, en osaa sanoa). Oli oikein kiva ilma pyöräillä. Ei kyllä löytynyt mitään, mutta tulipahan pyöräiltyä.

Meillä on uudet naapurit (jollen ole asiasta vielä ehtinyt mainita)  =)  Mies vaikuttaa ainakin varsin puheliaalta ja alkoi taas iltatupakallaan jutella kaikennäköistä. Ihan hassua, kun edellistä asukasta ei paljon edes näkynyt pihalla, saati että oltaisiin alettu mistään keskustelemaan.

Tuntuu, että jotain olennaista jää kirjoittamatta, mutta tuskin. Taitaa olla vain mun omaa kuvitelmaan. On kuitenkin hieman ristiriitaiset tunnelmat tässä. Viimeinen lomapäivä miehellä loppumassa ja huomenna on arkinen maanantai. Pitää yksin herätä muksujen kanssa ja etukäteen jo tiedän, että esikoinen kysyy miljoona kertaa missä isä on ja kun sanon, että töissä  niin poika toteaa että "tulee pian takaisin". Noh, onneksi on tulossa heti huomenna kaveri lapsineen kylään joten se varmasti auttaa hieman unohtamaan isän kyselemisen. Niin se jäi vielä mainitsematta, että siksi on siis ristiriitainen olo kun on toisaalta niin haikea ja surullinen olo kun loma loppuu, mutta toisaalta myös odottaa sitä arjen rytmiä mikä meillä normaalisti on ja eritoten ystävien tapaamista loman jälkeen. Esikoinen on varmasti myös innoissaan kun tapaa kavereitaan pitkän ajan jälkeen.

Vielä viimeinen toteamus, että viime yö meni hyvin. Syötin neitosen puoli seiskalta ja siitä vielä noin yhdeksään nukuttiin. Jossain vaiheessa kyllä pinniksessä ährättiin kovasti (neiti vaihtaa pääpuolta ...ei vissiin osaa päättää miten päin nukkuisi, pää ovelle vai ikkunan suuntaa)  =)

Niin ja ei voinutkaan tuohon edelliseen lopettaa. Kerta kiellon päälle ilmeisesti... Niin, sen vielä kirjoitan, että iltaisin nukahtaminen on ollut viime aikoina vaikeaa neidillä. Kauhea huuto on tullu kun on laskettu sänkyyn. Nyt kuitenkin näyttäis että parempaan suuntaan mennään siinäkin. Eli tänä iltana ei huutanu kuin pikku hetken eikä tarvinnut mennä rauhoittelemaan, vaan sammahti tosi nopeaan. Kivaa kun saa näin iltasellakin vielä ilon aihetta. Kiva itselläkin mennä nukkumaan.