Elämä menee tasaista rataa eteenpäin. Mä joka stressaannun tosi herkästi ja muiden näkökulmasta pikkujutuista armahdin itseäni muutamaksi päiväksi ja olen antanut valokuvien olla koneella ihan rauhassa. En ole siis muutamaan päivään viettänyt niitä tuskaisia hetkiä satojen valokuvien parissa ja koittanut epätoivoisesti valita parhaita. Edessähän se homma on, mutta olempahan ollut hieman rennompi ja positiivisemmalla mielellä päätökseni ansiosta.

 Vaikka meillä paljon kotitöitä jaetaankin ja mies tekee paljon kotona ja hoitaa lapsia niin silti mun luonne on sellainen, jolla uuvuttaa helposti itsensä. On nimittäin kotitöiden jälkeen paljon asioita jotka mä haluan tehdä itse. Esim tavaroiden järjestely ja kaappien siivous mitkä tuntuvat olevan ikuisuu projekteja ovat sellaisia mitä mä haluun ihan itse tehdä. Meillä paikat sotkeentuu tosi herkästi. Tavaroita alkaa kertyy pöydille ym. Eli järjestely on jokapäiväistä ja jos sitä ei tee kunnolla niin kaaos on valmis ja järjesteltävää kahta enemmän. Joillakin tuntuu koti pysyvän siistinä suurempia ponnistelematta. Helppoahan se olisi kun aina laittaisi tavaran sille kuuluvalle paikalle ja lehdet lehtiroskikseen. Meillä siisteys tuntuu vaativan kovasti ponnisteluja. Oma mieli kuitenkin lepää siistissä kodissa.  Taas kerran päätän, että huomenna otan itseäni niskasta kiinni ja koitan laittaa tavarat heti sinne minne kuuluukin ettei tarvisi illalla lasten mentyä nukkumaan niin kovasti huhkia.

Nyt kello on taasen luvattoman paljon ja mulla oikein silmiä kirvelee. Vähän pystyy vielä siristelemään silmiä että näkee näytön. Taitaa olla aika painua nukkumaan, että jaksaa taas huomenna herätä arkiseen aamuun. Ehkä huomenissa voisi lisää kirjoitella jos tulee sopiva väli tai lapset nukkuvat yhtäaikaa.