Maanantaina jäätiin kotiin sillä esikoinen yski niin kovasti ja oli surkean oloinen sunnuntai- illalla. En tiedä kumpaa harmitti kotiin jääminen enemmän minua vai poikaa. Minusta tuo kerho on niin hieno juttu. Siellä on kaksi mukavaa ohjaajaa ja askartelevat ja touhuavat paljon kaikkea mikä kehittää lapsia. Oppivat mm. toimimaan ryhmässä ja kädentaitoja saavat harjoitella ja askarrella kaikenlaista. Noh, toivottavasti jo loppuvikon kerhopäiväna voisi mennä sillä kovasti kerhosta puhutaan koko ajan ja haluisi sinne mennä.

Tänään, eli tiistaina mä olen ollut tolkuttoman väsynyt. Univelkaa on tullut kovasti taas, kun en ole mennyt ajoissa nukkumaan vaan on saunottu myöhään (vkloppuna) eikä olla huomattu ajan kulua. Esikoinen on nukkunut vähintään 8.30 molempina aamuina ja päikkärit myös. Huomaa, että flunssa vienyt voimia. Mä en silti ole noin pitkistä unista saanut nauttia kun pienempi tapaus ponkaisee ennen kahdeksaa ylös sängystään.

Jotain olen saanut tänään aikaiseksikin... nimittäin kudoin neidin nukelle "tonttulakin". Olin vain niin ajatuksissa ja väsynyt kun sitä tein, että siitä ei tullut ihan tottulakin muotoinen eli kavensin liian nopeaan lopussa ja hiippa jäi lyhkäiseksi ja vähän erikoisen näköiseksi. Pitää kehitellä siihen jotain parannusta ja kiinnittää vielä kulkunen niin kyllä se nukelle kelpaa. Laitan kuvan myöhemmin, kun saan kulkusen kiinni yms.

Tiimarissa kävin myös iltasella hakemassa askartelu tarvikkeita. Kontaktimuovia (juu, juu tarvitsen sitä yhteen projektiin josta olen tosi innoissani, mutta en voi kirjoittaa siitä täällä, kun se on salaisuus) Mitäs muuta ostinkaan. Niin joo, niitä kulkusia tosiaan ja yhden ruostuneen sydämen ;)  (kuulostaa varmaan erikoiselta tuo ruostunut sydän) Niitä pitäisi hankkia varmaan lisää ja kehittää niistä jokin koriste.

Tiimarin jälkeen menin hiplaamaan Vapaa Valintaan lankoja ja meinasin ostaakin mutta laitoin takaisin hyllyn. Ilman ostoksia en kuitenkaan kassan ohi päässyt vaan mukaan tarttui karkkia ja sitten löytö josta olen iloinen. Nimittäin airamin ledi tuikkuja. Niitä olen etsinyt monesta kaupasta mutta ei missään!!! Nyt löytyi. Niistä tulee ihana valo ja se näyttääkin oikealta kun lepattaa samoin kuin oikea tuli. Siis kun kynttilää katsoo päivänvalossa niin ei se tietenkään ulkoisesti näytä oikealta vaan tarkoitan, että se valo miten se valaisee näyttää oikean kynttilän valolta kun pimeässä huoneessa katsoo eikä ole ihan ledin vieressä. Mietinnässä on laittaa niitä lyhtyihin ja ripustaa pari lyhtyä kenties meidän makkarin katosta roikkumaan niin saa ihanan tunnelman aikaan.  :)  Ja on turvallista. Ei tarvi pelätä että oikea kynttilä tipahtais katosta. Tämmöisä tuikkuja voi lapsiperheessäkin ripotella mihin vain eikä tarvi pelätä tulipaloa. Tosin mä olen niin vanhanaikainen (heh) tässä asiassa, että haluan nähdä ihan oikeaa kynttilän valoakin.  Nyt on ollut taukoa kynttilän poltteluissa, mutta pitäisi taas muistaa iltasella sytytellä niitä niin helpottaisi ehkä tämä pimeys.