Meillä on eletty nyt viime ajat melkoista uhma ikää. Aina kun olen ajatellut että ei voi tästä enää pahemmaksi mennä niin johan on sitten mennyt.  =)  Eli "ihana, kamala" uhmaikäinen asuu meillä. Välillä on helpompaa , mutta mukaan on mahtunut muutamia lähes mahdotomia päiviä. Sanoja mitä kuulee nykyään joka asiaan: "ei, en, en voi , ei pysty, ei sovi..." eli ei sitä, ei tätä. Teet niin tai näin niin aina väärinpäin. 

Olen koittanut nyt ottaa oikein suuren annoksen joka päivä tuon uhmiksen kanssa touhuamista ihan kaksin kun pikkusisko nukkuu. Se on ehkä hieman auttanut asiaan. Kyllä silti yleensä joka päivä uhmiksen jutut saa hyvälle tuulelle. Esimerkiksi nyt on muutama päivä mennyt siten että poika oikein korostetusti muistaa kiittää joka asiasta sanoen "KIITOS ÄITI". Ollaan opetettu ihan vain kiitos sanomaan, mutta hän on tajunnut että asia tuntuu vieläkin paremmalta kun oikein kohdistaa kiitoksensa kyseiselle henkilölle. Kiittää vaikka mistä asioista. Tänäänkin kun rakennettiin yhdessä junarataa niin jokaisen raiteen kohdalla joita ojensin sanoin tämän maagisen "kiitos äiti" sanan ja kyllä mulla oli hymy korvissa.

Äsken taas kun heräsi päiväuniltaan (samainen uhmis) ja menin katsomaan huoneeseen niin poitsu istui sängyssään ja sanoi närkästyneen näköisenä että hän heräsi kun täällä metelöidään. Kukahan on meidän perheessä suurin metelin aiheuttaja. Desibeli mittauksella varmaan voisi todeta että herra itse aiheuttaa täällä niin suurta meteliä välillä ettei ympäristö ole sovelias kenellekään joka haluaa tärykalvonsa pitää ehjinä.   =) Nytkin huutelee pikkusiskolleen että lopeta se metelöinti kun sisko vähän kopistelee lelujaan lattiaan. Hyvin pikku-vanhana siis komentelee siskoa monestikin. Ruokaillessa muistaa muistuttaa siskoleen että avaappa suu. Kaikenlaisia hyviä kommentteja olisi kun vain muistaisi kirjoittaa niitä ylös.

Pikkusiskolle tulee ikää huomenna 9kk ja meno ja meininki sen kuin kovenee. Nousee jo seisomaan kaikkea vasten mihin vain pääsee ja kiipeäminen  on kivaa. Tänäänkin kun menin päiväunilta hakemaan pinnasängystä niin siellä seisoi laitaa vasten. Pitää laittaakin nyt sängyn pohja ihan alas kun vielä se ei ole ihan alimmaisessa kohdassa.

Perhekerhossakin käytiin taas tänään. Onneksi siellä on paljon mukavia tätejä jotka auttavat vauvojen riisumisessa ja pukemisessa. Eli mun ei tarvinnut huolehtia kuin esikoisesta joka ei tälläkään kerralla meinannut millään suostua lähtemään kotiin ja pukemaan.!! Hirveä taistelu ja lopulta sain puettua ihan suosiolla kun oli jahkattu ja jahkattu. Eli tädit voisivat meidän tapauksessa paremminkin auttaa tuon isomman pukemisessa ja riisumisessa ja mä riisuisin kuopuksen.  =)

Pissavahinkoja on tullut nyt tosi monia sillä esikoisella on puistossa ylkeensä niin kivaa ettei muista sanoa pissahädästä ajoissa. Tai sitten pissa on tullut housuun kun on alkanut kiukutella. (silloin ei osaa/ymmärrä pidättää kun huutaa täysillä)  Tänäänkin kävi vahinko kun tultiin kerhosta kotiin. Poika sanoi että on hätä mutta niin myöhään etten ehtinyt saada housuja alas kun jo tuli. Kenkiä myöden siis kaikki kastui.

Tuli myös mieleen että meidän uhmaikäinen osaa välillä myös yllättää. Eli kun sanoo että äiti tarvii apua niin yhtäkkiä toinen laukaisee oikein kirkkaalla äänellä että: "SELVÄ ÄITI" ja tulee viivana paikalle. Hassua, mutta niin mukavaa.

Pikkusisko on antanut jo hieman merkkejä että yrittää jättää toisen päiväunet pois. On kyllä ihan liian pieni vielä olemaan yksillä unilla. sitten onkin illalla tosi väsynyt. Onneksi kuitenkin useimmiten on vielä nukkunut kahdet unet.

Jassoo, nyt tuntuu juttu lopuvan tässä kiireessä. Pitää jatkaa taas toisella kertaa lisää.