Oli kuin aurinko olisi alkanut paistamaan ja sai hymyn mun huulille, kun vihdoin sain blogin toimimaan.  :)  Onneksi en luovuttanut, vaikka olo olikin jo lähellä sitä, että lyön hanskat tiskiin.

Tänään on perinteisesti mun ja kuopuksen kaupunki päivä. Normaalistihan esikoinen olisi kerhossa, mutta tämä viikko on ollut hiihtoloma viikko kerhossakin joten ollaan kaikki kotona. Lähdetään varmaan silti kaikki käväisemään yhdessä kaupungilla. Menee päivä nopsaan, kun lähtee aamupäivällä jonnekin. Tosin välillä menee liian nopeaan, kun päivästä tunnit ei riitä kaikkii töihin.

Eilinenkin meni niin, että vilahti kun lähdettiin aamulla aikaisin 9.30 jo puistoon. Treffattiin kaveri lapsineen siellä. Isommat leikki kotia. Olivat äiti ja isä. Kaverin tyttö tietysti äiti ja meidän esikoinen oli isä. Pienemmät lapset laskivat kovasti liukumäkeä ja keinuivat, kun muuta aktiviteettia ei oikein ollut. Kun lähdettiin puistosta kotiin niin mulla oli mukana kaksi todella likaista lasta. Kuopus ei ihan niin kurainen ollut, mutta esikoinen oli valehtelematta päästä varpaisiin kurassa. Oli ilmeisesti mennyt makaamaan maahan... lakin oli saanut likaiseksi pitelemällä sitä kuraisilla hanskoilla. Olisi pitänyt ottaa kuva sillä näky oli melkoinen..., mutta eipä tullut mieleen juuri silloin. Onneksi on pyykkikone, vähän vaan haalarien huuhtelua ja sitten koneeseen.

Illalla tehtiin vielä reissu kirjastoon ja Anttilaan. Lapsille omia kirjoja ja mulle Talo&Koti sekä Koti&Keittiö lehtiä. Kunhan vain löytyisi se aika jolloin ehdin luke tai oikeammin miten osaisin rentoutua hetken.  En meinaa osata ottaa rennosti, kun olen kotona vaan päässä takoo asiat mitä pitäs tehdä.

Anttilasta ostin verhot. Tarkoitus laittaa valkoinen ja beige verho vierekkäin. Katsotaan miltä näyttää. Siksi ajattelin tämän ratkaisun toimivan, koska beige verho yksitään tuntuu jotenkin tunkkaiselta meidän olohuoneessa (tulee liikaa beigeä olkkariin), mutta valkoista yksistään ei myöskään voi laittaa, koska seinät on valkoiset. Elikkä beige lähemmäs seinää ja valkoinen ikkunan puolelle raikastamaan sitä beigeä. Tälläinen visio siis mulla on, mutta kun verhot on paikallaan niin saa nähdä miltä se näyttääkään.  Siihen menee melkoinen aika kun pitää silittää neljät verhot!! Silittäminen ei kuulu mun suosikkeihin todellakaan. ( Lapsena suorastaan rakastin silittämistä ja halusin silittää)

Vielä palatakseni tuohon rentoutumis ongelmaani. Tiistainakin mua stressasi kauheasti, mutta en vain osannut irrottautua päässä pyörivästä "mitä pitäisi tehdä-listasta", mutta kun poistuin kotoa niin viimein sain rauhan. Pääsin siis katsomaan kaverin pientä vauvaa ekaa kertaa. Oli se suloinen ja kivaa, että näin vauvan hereilläkin. Kotoa poistuminen taitaa siis olla ainut keino saada mut rauhoittumaan ja unohtamaan stressin. (huoh) Noh, onneksi tässä hieman jo alettiin haaveilemaan jospa tehtäisiin pohjoisen reissu pääsiäisenä. Se olisikin ainut kerta varmaan milloin päästään, kun talvilomaahan meillä ei tänä vuonna vietetä...eikä ilmeisesti ensikään vuonna. Tuskastuttavaa tuo "sääntö" minkä mukaan lomapäiviä kerrytetään.

Jahas, jotenkin on olo kuin jostain olisi pitänyt tähän samaan putkeen nyt kertoa, mutta en ehdi jäädä miettimään mitä se oli, sillä lähdetään kaupungille. Päästään sitten ajoissa takaisin kotiin syömään. Nälkäisten lasten kanssa kaupungilla olo ei ole herkkua.

Vieläköhän täällä joku käy lukemassa, kun oli tämä "bloginpimennys" heh heh. No nyt jo tiedänkin mistä se johtui ja ei siitä sen enempää. Ongelma ratkaistu.  :)