Eilen oli tosiaan mun ja miehen kummipoika kylässä, sitä ennen oli kuopuksen kummitäti ja nyt tänään oli esikoisen kummitäti.Huomasin kuopuksen vierastamisestakin taas, että se on täysin tytön mielentilasta ja vireystilasta kiinni. Sillä kun isoveikan kummitäti tuli niin tytsy vierasti kamalasti, mutta kun oli saanut rauhoituttua ja tuli isänsä kanssa takapihalle niin ei vierastanut lainkaan enää. Päikkärien jälkeen hymyili jo oikein aruinkoisesti isoveljensä kummitädille.

 Oltiin vierailun ajan ulkona koko aika sillä lämpöä riittää edelleen. Naapurin tädin lapsen lapsetkin olivat taas hoidossa joten esikoinen oli heidän kanssaan suurimman osan ajasta. Ehti onneksi kuitenkin sitä ennen touhuta kummitätinsäkin kanssa jotain. Poitsu on kyllä niin kova tekemään perässä että huh huh. Ensin pikkuvanhana komentaa toista ettei saa heittää hiekkaa ja sitten kuitenkin hänen on pakko myös heittää kun toinenkin heitti. Taisi kerran saada silmiinsäkin kaverin heittämänä. Tuskin silti menee perille asia. Onneksi hiekan heittokin on ollut jo unohduksissa, mutta se palautuu muistiin kyllä heti kun joku toinen niin tekee. Tässä iässä otetaan mallia heti toisesta, varsinkin jos kaveri on vähänkin itseä vanhempi. Huomaa kyllä, että kiellot ovat useimmiten mielessä. Eriasia on muistetaanko niiden mukaan itse käyttäytyä. Kovana on myös omista tavaroista kiinni pitäminen. Esikoinen jaksaa toitottaa mikä on hänen tavaransa ja omii itselleen autoja. Onneksi on nyt kotona sisko joka kouluttaa veljeään omalta osaltaan siihen ettei kaikki ole hänen omaansa ja tavaroita voi lainata toiselle.

Mua odottaa iso valokuva projekti ja sitä pakoillakseni taas tänään tuli leivottua kakku. Nyt kuitenkin olisi tartuttava toimeen ja tehtävä kuvankäsittelyt edes muutaman kuukauden kuville. Kaikkia en jaksa millään kerralla. Ongelmana on mun lyhentynyt keskittymiskyky. En ymmärrä miten musta on tullutkin näin lyhyt pinnainen. En jaksa kovin kauaa keskittyä. Epäilen suuresti, että syynä on tää lapsiperhe-elämän hektisyys. Olen tottunut siihen, etten saa keskittyä pitkään yhteen asiaan vaikka haluaisinkin niin nyt en enää edes osaa kun koko ajan odotan vain että milloin joku keskeyttää.

Aloitin jo hieman valokuva projektiani ja tuli kyllä niin tunteita laidasta laitaan niitä vanhoja kuvia katsellessa. Esikoinenkin näytti niin pieneltä niissä.... ja se mun iso mahakin.....voi kun tuli sitäkin ikävä, vaikka hankala raskaus olikin. Yhteenvetona totesin miehellekin, että tuli tosi voimakkaana tunne siitä, miten iloinen ja onnellinen olen tästä meidän perheestä.