Uusia juttuja on testattu ja opittu tässä viime aikoina. Oppijoina äiti ja tytär.

Mä tein elämäni ensimmäistä kertaa omenahilloa isän pihalta tuoduista valkeakuulaista.  Jännitti kovasti mitä koko hommasta oikein tulee, mutta lopputulos oli oikein hyvä. Meidän perheessä kukaan ei oikein välitä kaupan hillosta jossa on yleensä mukana omenan palasia. Hillon pitää olla tasaisen sileää ja mä onnistuin siinä. Mausteeksi laitoin pikkuisen kanelia hyvää on! Meillä kun ei ole kellaria eikä muutakaan kylmiötä niin päädyin pakastamaan osan hillosta. Netistä etsin tietoa ja koska joku muukin säilöi omppuhilloa pakkasessa niin päätin myös uskaltaa.

Neiti 3v7kk on myös oppinut jotain ja on tosi iloinen taidoistaan. Viime vkloppuna oppi sekä ottamaan itse vauhtia keinussa että pyöräilemään ilman apupyöriä! Toistaiseksi vielä menee pieniä matkoja ja sitten kurvaa nurmikolle, mutta kyllä se jo onnistuu! Omalla 16 tuuman pyörällä ei sentään vielä onnistuisi kun jalat ei yllä kunnolla maahan, mutta päätettiin harjoitella isoveljen vanhalla 12 tuumaisella. Tyttö itse siis on halunnut harjoitella ja hänen halustaan tämä juttu lähti.  Haluaa tietysti pyöräillä ilman apupyöriä, koska isoveljelläkään ei ole. Toivottavasti 16 tuuman pyörästäkin voidaan jo ensi keväänä ottaan apupyörät pois. Nyt on tyytyminen vielä sillä ajellessa apupyöriin. Tehdään kuitenkin pienempiä lenkkejä pikkupyörällä niin saa myös ajella ilman niitä appareita kun kerran haluaa. Niin ja taitoa pitää tietysti vielä treenatakin, että tulisi sitä varmuutta ettei tarvisi enää lainkaan aikuisen tukea.