Torstaina 31.7 lämpö helli meitä ja päätettiin lähteä Yyterin hiekkarannalle. Lähtö meni myöhäiseen sillä lapset nukkuivat päivunet ensin. Iltasellakin lämmintä silti riitti. Parkkeerattiin vilttimme ja tavarmme aika lähelle merta jotta lapset pääsivät helposti veteen. Esikoinen pulikoikin vedessä, mutta meidän neiti hienohelma joka vaihtaa vaatteet heti jos vähän kastuvat ei kestänyt sitä kun uimapuku kastuu vedessä. :)  Kuiva-uintia siis meidän prinsessalle kiitos. Mitenköhän semmoinen onnistuisi?? No hiekassa tyttö kyllä touhusi ja kävi meressäkin, mutta joko minun tai isänsä sylissä. Toki siis kastautuikin, mutta kun tajusi, että tässä hommassahan kastuu vaatteet niin se loppui siihen. Tykkää pulikoimisesta kyllä ja on innoissaan istumassa punkassa kun saunotaan, mutta vaatteiden (tässä tapauksessa uimapuvun) kastuminen on liikaa.

Tässä neiti hiekkaleikeissä joita siis suosi enimmässä määrin reissullamme.



Yyterissä riittää merta ja hiekkarantaa. Kuva on otettu vasten aurinkoa joten siksi ei kovin kehuttava. Esikoinen se siinä etualalla on ämpärin kanssa hakemassa vettä kaivamaansa monttuun. Sitten ihmetteli mihin se vesi häviää. Sanontahan kuuluu "ei kannettu vesi kaivossa pysy" sen tuli poika huomaamaan kirjaimellisesti.


Vesi tuntui ekaa kertaa veteen mennessä kylmältä, mutta kun tottui niin sehän alkoi olla lämmintä. Mies ja minä uimme molemmat (tietysti eri kerroilla, eli toinen oli lapsien kanssa).  Minä olin uinut viimeksi 2003 kesänä kun odotin esikoista!  Meri on kyllä hassu, kun pitää kävellä vaikka miten pitkälle että tulisi oikeasti syvää. Välillä syveni vain vähäksi aikaa ja sitten taas tuli matalaa jne... En edes jaksanu kävellä syvään veteen vaan suoritin omat uintini pieninä pyrähdyksinä suht matalassa vedessä. Ei nyt sentään käsipohjaa uiden, mutta normaalia uintisyvyyttä matalammassa. Olen kyllä tosi ylpeä itsestäni, että menin uimaan!

Tässä yleiskuvaa...pyörin omalla viltillä joka ilmansuuntaan ja kuvailin ;) Yhtään kunnon kuvaa en kyllä saanut, ylläri, kun kuvakulma oli hyvin matala..oma moka siis. Rannalta löytyy siis korkeita hiekkadyynejä ja on vaikuttava paikka. Se pitää omin silmin nähdä ja kokea. Ei sitä ainakaan tavallisella pokkarikameralla noin vain ikuisteta.



Kotiin lähdettiin iltapala-ajan lähestyessä ja vielä vain oli tosi lämmin. Ihmisiä tuli lisääkin rannalle silloin kun me teimme lähtöä. Kotimatkalla syötiin vielä jätskit ja päivä oli täydellinen!