Melkoinen vkloppu takana. Mä koin oikein stressi huipun kun joulukuu alkoi. Oikein ihmettelen itsekin mikä muhun meni. Mä vannoin, etten koske tikullakaan kaappeihin tai muihin ja niimpä mä silti aloin hulluna siivoamaan makkarin lipastoa ja vaatehuonetta. Haluan voida "keskittyä" rauhassa joulun odotukseen ja se että mä voin ottaa iisisti vaatii ympäristön olevan siisti. Vaatehuone ja lipasto olivat jo pitkään vaivanneet mua ja kun kalenteri käännettiin joulukuulle mulla napsahti. Noh, nyt helpotti ja tänään olen voinut jo istua sohvalle kutomaan.

Kovin ihmeitä ei tänä vkloppuna ole tapahtunut. Eilen kuopuksen kummitäti kävi tontun roolissa tuomassa paketin oven taakse sillä ei nähdä enää ennen joulua luultavastikaan. Tänään suurin saavutus oli käydä viimein mun isän luona kuvaamassa lapsia joulukorttikuvaan. Suuri saavutus nimen omaan, kun kuvaa kahta lasta, jotka ovat aina eri aikaan fiksun oloisesti kuvassa. Ainut kuva jossa esikoinen hymyili normaalisti oli sitten semmoinen missä kuopus on vakava eikä oikein itsensä näköinen. Neiti hymyilisi muissa kuvissa, mutta niistä ei ole kyllä joulukorttiin sillä meidän perheen pellellä oli jos jonkinlaisia virneitä naamallaan tai sitten kuvissa punasilmäisyys pilasi kaiken.

Lapset vaikuttavat olevan terveinä taasen. Toivottavasti tilanne pysyisi näin eikä kukaan meistä sairastuisi jouluksi. Lunta vain tänne vielä odotetaan, mutta luvassa ei ole kuin vesisadetta.   Nyt nukkumaan, että jaksaa taas aloitella uutta viikkoa. Kolme viikkoa vielä jouluun. Tänään tuli tunne, että odotan tosi kovin jo joulua ja joulun viettoon lähtemistä.  Lasten kanssa pääsee vähän tunnelmaan, kun koitan keksiä heille kaikkea kivaa jouluista tekemistä näihin viikkoihin.