Lauantaina lähdimme naapurin (naapuritaloyhtiöstä) äidin kanssa Raisioon shoppailemaan. Ikeaan ja Kodin ykköseen. Miehet jäivät lasten kanssa kotiin. Ihanaa rauhallista tavaroiden katselua ja hypistelyä oli luvassa, kun matkassa ei ollut ketään joka hoputtaa, kiskoo kädestä, valittaa nälkää ja tylsistymistä. ;) Taisimme kyllä itse sitten sortua valittamaan nälkää ja tuskailemaan pitkässä ruokajonossa Ikeassa. Hassua on myös, että siellä näkee myös aina tuttuja omasta kotikaupungista. Nytkin niin kävi. Lisäksi muistelen, että samoihin henkilöihin olen törmännyt aiemminkin siellä, ellei jopa juuri viime kerralla.

Itselle tärkein juttu mitä lähdin hakemaan Ikeasta oli korit olkkarin tasoon. Nyt kaikki korit ovat samanlaisia ja olen tyytyväinen. Taso näyttää nyt tältä uusien korien kanssa:


Sattumalta Ikeassa oli sopivia koreja. Tasoa ei suinkaan oltu tehty noiden korien mittojen mukaan. Kävi tuuri, että Ikeassa oli myynnissä sopivaa kokoa koreja. Nyt taso näyttää selkeämmältä omaan silmääni ainakin. Tuo kuva tuli aika paljon huonolaatuisempana tänne blogiin mitä se näkyy kuvakansiossani, mutta näkee siitä kuitenkin jotain. Kehykset tason päällä ovat myös Ikeasta. Kuvia niihin ei vieläkään ole ja moni muu kehys vailla kuvaa. Olen asettanut itselle tavoitteeksi, että jos jouluksi ehtisin valita ja kehittää kuvia...Parasta olisi.

Jotain "pientä ja tarpeellista" Ikeasta jäi mukaan korien ja kehysten lisäksi. :)  Jos nyt jotain mainitsen, niin paras ostos taisi olla esikoiselle pöytälamppu hänen tulevaa koulupöytäänsä varten. Eihän poika nyt vielä kouluun mene, kun vasta ensi vuonna eskariin, mutta meidän vanha keittiönpöytä on sen verran arvokas (koska miehen eno on sen tehnyt) joten emme halua sitä mielellään pois suvusta niin se tulee pojalle koulupöydäksi sitten. Siirtyy siis hänen huoneeseensa, kun meidän uusi pöytä tulee. Pojan pöydästä sitten kuvia, kun siirto on tapahtunut. Niin siis se lamppu oli siksi hyvä ostos, että se miellytti saajaansa ja pelkän pöytälampun valossa sitten pikkusiskon kanssa piirtelivät vaikka miten pitkään heti samana iltana kun kotiuduttiin Ikeasta.

Reissu oli mukava. Matkat meni nopeaan, kun juttua riitti. Rankkaa se shoppailu ja matkustus myös on, eli vaikka olikin ihanaa olla vain itsekseen liikkeellä ilman lapsia niin kyllä sitä oli todella väsynyt, kun kotiin pääsi. Ottaisin silti uusiksi ja kyllä tuo reissu niin tarpeeseen tulikin. Siis henkisen puolen hoitoon, kun sai vastata vain omista tarpeistaan! Saas nähdä millois otetaan uusiksi... jäihän sinne tavaraa joita tekis mieli, mutta pitää miettiä vielä, että ovatko sitten "tarpeellisia". Onhan sinne Ikeaan meiltä matkaa, mutta silti parempi, etten osta kaikkea kerralla mitä mieli tekee. Ehtii miettiä kotona ja joistakin jutuista tajuta, ettei sitä oikeasti tarvita.  Maksaahan tuo bensa, kun sinne asti lähdetään, mutta ei sitä pidä niin ajatella vaan lähinnä siten, että se on myös samalla virkistäytymistä. Myös silloin kun lapset ovat mukana, sillä vaikka raskaampaa onkin niin onhan se kiva lähteä pois kotinurkista.

Lapsilla tuntui olleen hauskaa kotona. Erityisesti esikoinen oli iloinen, kun isä oli koonnut autoradan hänelle.