Meinaa masentaa tai surettaa kovasti ainakin. Henkinen väsy on aika kova välillä ja parisuhdekin kaipais takuulla jotain piristystä. Samaa naamaa kun on luvattu katsella niin kauan kunnes kuolema erottaa niin sen parisuhdejaksamisenkin takia jotain pitäs tehdä. Milläs silti teet. Päivät on samassa oravanpyörässä juoksemista. Miehellä työtä ja kotia ja viikonloppuisin joskus sählypelejä firmaliigassa. Mulla lähinnä vaan tätä kotiarkea. Siis kyllä mä koitan irrottautua kotoa kaupungille kiertelemään tms, mutta se vaan ei tunnu auttavan. Lenkillekin olen viime aikoina ottanut aina lapset mukaan. Omasta halustani olen niin tehnyt, sillä haluan miehen saavan myös omaa aikaa. Hän kun ei kaupungilla kiertelyä harrasta. Kahdenkeskinen aika vain on kortilla. Sitä kai mä enemmän kaipaisinkin, aikaa tuon miehen kanssa. Illalla lasten mentyä nukkumaan olisi toki sitä aikaa, mutta silloin ollaan jo molemmat väsyneitä ja illat hurahtaa usein omissa hommissamme. Toinen lukee lehteä ja toinen katsoo telkkaria tms. Todella tylsää.

Miehen talvilomalla mennään anoppilaan ja siellä pitää kokeilla jättää kuopusta hoitoon pikkuhetkiksi edes tämän hereillä ollessa niin saa testattua miten reagoi. Ettei tarvi heti ihan vieraalle jättää ekaa kertaa. Tosin jotenkaan täällä kotipuolessa ei huvita kovin lähteäkään minnekään kun mä alan aina vain miettimään miten pitkän pennin siitä saa pulittaa.  Mun mielestä joku teatteri lippukin maksaa aika kivasti saati sitten lastenhoitajan palkka. Teatteri reissuunkin hurahtaa yhtäkkiä muutama tunti, saati jos siihen haluaisi lisätä ravintolassa syömisen. Huh huh. Se on yhtäkkiä monta kympiä sitten hoitajallekin. Kieltämättä siis meinaa kateus iskeä kun ajattelen, että kaverit joilla on hoitajat (usein isovanhemmat) lähellä ja voivat sillä hintaa käydä varmaa melkein kolmesti tuulettumassa kun me käytäisiin kerran. Niin, onhan munkin isä täällä lähellä ja hän katsookin pikkuhetkiä esikoisen perään, mutta on niin iäkäs että en häntä vaivaa kuin niihin tilanteisiin kun mulla on pakollinen meno (esim kuopuksen neuvola) ja mies on töissä. Joskus käydään kaupassa pitemmällä miehen kanssa niin että pappa on esikoisen kanssa ja me otetaan kuopus mukaan.

Noh, nyt pitää lopettaa tämä rypeminen ja koittaa kohentaa mielialaa. Lähdenkin tästä saunaan jos se mieli paranisi. Ainakin saa rentoutua jos ei muuta. =)