Elikkäs oikein kiva päivä ollut. Meillä ei yleensä ole mitään kansainvaellusta ovellamme, mutta tänään oli. Ensimmäinen tulija oli pappa (oma isäni) joka tuli lapsen vanhdiksi sillä esikoisella oli 4v neuvola ja halusin mennä sinne kahdestaan hänen kanssaan. Noh, pappa on meillä aina todella odotettu vieras ja esikoinen laittoikin jarruvaihteen päälle ettei hän lähdekään neuvolaan vaan haluaa jäädä kotiin leikkimään papan kanssa. Sain pojan lopulta lähtemään ja pikkusiskokin jäi mielellään ilman mitään ongelmia papan kanssa. Etukäteen kun jännitin, että jääköhän kun tähän asti on aina ollut vain isoveljen kanssa hoidossa. Reipas tyttö vaan heilutti meille ja meni papan kanssa lukemaan kirjoja.

Neuvolaan päästiin kunnialla, mutta esikoinen oli möksähtänyt mulle siitä kun pakotin lähtemään pois kotoa, kun pappa juuri tuli. Ymmärrän poikaa kyllä sillä pappa jaksaa leikkiä ja istua lattialla rakentelemassa junarataa ja ajelemassa autoilla, pelailla lautapelejä yms Möksähtämisen vuoksi ei olisi ollut yhtään kiinnostunut menemään neuvolan tädin huoneeseen vaan olisi leikkinyt leluilla käytävässä. Sisälläkin meni heti lelukorille ja saatiin käyttää kaikki houkutus keinot että poika suostui alkaa tekemään palapeliä jonka terkkari tarjosi ensimmäiseksi tehtäväksi. Sitten kun saatiin möksähtänyt poika paremmalle tuulelle niin kaikki alkoi sujua hyvin. Palapeli koottiin pikavauhtia. Sitten terkkarilla oli iso kuva josta kyseli värit, vuodenajan joka kuvassa oli,  eläinten nimet, ihmisten puuhat, pyysi laskemaan pilvet yms asioita. Jututti poikaa myös kysellen lempiruokaa, mitä kasviksia ja hedelmiä poika syö, onko karkkipäivää, hampaiden pesun kyseli ja kaikenlaisia muita elämäntapa tottumuksia. Näkö katsottiin ja kuulo. Olivat hyvät. Selkärangat ja jalat tarkistettiin ja nekin moitteettomat. Sitten piti hyppiä tasajalkaa, seistä yhdellä jalalla ja kulkea suoraan viivan päällä. Tietysti normaalit paino ja pituus mitattiin myös. Lopuksi terkkari pyysi poikaa piirtämään jonkun hahmon. Papasta sitten tehtiin kuva.

Aikaa meillä meni lähes tunti terkkasin huoneessa sillä hän on kyllä niin mukava ja kyselee ja juttelee edelleen minunkin kuulumiset ja muistaa kysellä  miten parisuhde voi ja saadaanko olla kahdestaan miehen kanssa. Muistaa vuoden takaiset tilanteet ja mun puheet (takuulla kirjoittelevat muutakin muistiin koneilleen kuin lapsen kasvukäyrät sillä ei kai kukaan oikeesti muuten voisi muistaa) On silti ihanaa, jos jaksaa perehtyä hyvin  asiakkaaseen ja lukee mitä on viime kerralla juteltu ja näin saa keskustelun aiheita. Hyvin voisi hoitaa nopeamminkin käynnin ns. liukuhihnalta. Olen niin iloinen, että meillä on ollut tämä sama terkkari siitä asti kun poika syntyi. Pidän hänestä kovasti. Hän jaksaa aina olla iloinen ja kannustava ja osaa todellakin olla lasten kanssa. (Oliskohan pitänyt laittaa otsikoksi terkkarin ylistyslaulu) ..mutta kun pidän hänestä oikeasti.

Lopulta kotiuduttiin ja poika pääsi viimein leikkimään papan kanssa. Pappa olikin meillä lähes koko iltapäivän sitten joten ehtivät tehdä jos jonkinlaisia juttuja. Loppuillan ovikello vingahteli tasaisesti. Ensin tuli siskoni tonttuilemaan ja toi pikku paketit lapsille. Sitten tuli naapuri (sanon kaikkia tässä meidän kahden talon rivari yhtiössä asuvia naapureiksemme,heh). Hänellä oli kauhea keko savusilakoita miehelle ja pyysi, että tämä tulisi telkkaria katsomaan kun kotiutuu töistä. Kyseessä vanhempi ihminen ja saanut töllöttimen sekaisin ja Kauniit ja rohkeat oli alkamassa. Hirmuinen hätätilanne siis käsillä ettei mene ohjelma sivu suun.  Sitten kolisteli jo mieskin kotiin ja viimeinen ovikellon rimputtaja oli seinänaapuri joka tuo meille yleensä joka ilta päivän lehden. Kiva juttu siis kierrättää sanomalehti joka on hirmu kallis. Hänkin saa lehden tyttäreltään.

Loppuilta kului tavallisissa askareissa. Mies lähti kuopuksen kanssa kauppaan ja minä sillä välin imuroin. Luksuksena tälle illalle tein luumurahkaa ja sitä herkuteltiin vasta lasten mentyä nukkumaan.