Viikko on ollut viileä, kun vertaa niitä helteitä jotka juuri meitä hellivät. Vähän surullinen olo. Mä niin rakastan kesää ja toivon, että aurinko paistaa ja on lämmintä. Tänään päästiin sentään pihalle. Mä nukuin tänään päikkärit lasten kanssa sillä tuntuu, että kuolen väsymykseen. Sitä voi kysyä, että miksi sitten valvon iltaisin?? Nii-in...on se vain kivaa saada rauhallista aikaakin lasten nukkumaan menon jälkeen joten se sänkyyn meno venyy huomaamatta.

Ei taida musta nyt irrota tämän enempää. Huomaa varmaan, että koen elämän paljon tylsempänä jos ei aurinko paista ja ollaan oltu sisällä enempi. Plääh. Noh, huomenna onneksi on tulossa tuttu (itseasiassa ollaan sukuakin) kylään tai jos ei sada niin mennään puistoon. Puisto olis kyllä niin hyvä vaihtoehto, sillä kuopus on ulkoilmaihminen henkeen ja vereen. Naapuritkin talon toisesta päädystä ihmettelivät taas tänään, että ompa tyttö niin hyväntuulinen aina. Juu, pihalla se onkin, mutta sisällä osaa sitten sen kiukuttelunkin. Hirmuinen oma tahto on tullut. Huh huh. No, mut huomenna tai kun ehdin niin kirjoittelen lisää.