Hereillä oltu noin neljä tuntia ja monikin asia on ilahduttanut minua. Erityisesti se kun lapset leikkivät sovussa keskenään. Yksi parhaista äänistä mitä kotona saa kuunnella onkin lasten leikkimisen äänet, kun leikki sujuu hyvin ja molemmilla on selkeästi hauskaa. Nyt leikkivät junaradalla salakuunteluni on paljastanut, että junat ovat matkalla Amerikkaan. :)
Eilen minua ilahdutti esikoisen oma-aloitteinen into askarteluun. Hän katseli muumia aamulla ja kesken kaiken pyysi paperia, sakset, värit ja liimaa. Piirteli siinä sitten Mörön (muumeista) ja ja liimaili jotain juttuja mörölle. Möröllä leikittiin jonkin aikaa ja päiväunien jälkeen poika sanoi, että haluisi laittaa tikun mörköön niin siitä olisi helpompi pitää kiinni. Sanoin, ettei taida löytyä tikkua meiltä, mutta pojalla oli heti vastaus tähän, että hän lähtee pihalta hakemaan itse. Vaatteet päälle ja ei kestäny kuin pari minuuttia ja poika tuli takaisin pienen tikun kanssa. Se teipattiin mörköön ja niin oli hieno Mörkö valmis. Poika oli niin onnellinen ja niin olin minäkin. Hän oli itse keksinyt kaiken ja käyttänyt omaa luovuuttaan enkä minä ollut ohjannut yhtään. :)
Tänään Mörkö pääsi lasten yhteiseen leikkiin ja isoveli pyysi pikkusiskoa huutamaan mörköä. Sisko teki työtä käskettyä ja huusi: "huhuu mörkö!" Mörkö tuli esiin ja kysyi: "mitä sinä haluat?" Sisko pelonsekaisella äänellä äkkiä sanomaan, että: "En mitään!!" Luultavasti pelkäsi että jos sanoo haluavansa jotain niin mörkö alkaa pelottelemaan. Möröltä ei siis uskalla haluta mitään. Viimeinen repliikki kuitenkin huvitti minua kovasti. Minäkin kun oletkin, että Mörkö olisi ilkeä, mutta poika Mörön äänellä sitten sanoikin lopuksi: "Minä annan sinulle pesukoneen!"
Taas kerran minun päivänpelastus juttuni.
Tällä hetkellä junaleikki jatkuu ja minä olen saanut rauhassa kirjoittaa tätä. Isoveli on puhaltanut pikkusiskon pipiin jne eikä kumpikaan ole juossut luokseni kertomaan mitä kurjaa toinen teki.
Lasten lisäksi aina ilahduttaa, kun kodissa on siistiä. Tietty harmonia...mikä saa minut stressiherkän ihmisen rentoutumaan.
Tässä pala vessasta:
Eilen minua ilahdutti esikoisen oma-aloitteinen into askarteluun. Hän katseli muumia aamulla ja kesken kaiken pyysi paperia, sakset, värit ja liimaa. Piirteli siinä sitten Mörön (muumeista) ja ja liimaili jotain juttuja mörölle. Möröllä leikittiin jonkin aikaa ja päiväunien jälkeen poika sanoi, että haluisi laittaa tikun mörköön niin siitä olisi helpompi pitää kiinni. Sanoin, ettei taida löytyä tikkua meiltä, mutta pojalla oli heti vastaus tähän, että hän lähtee pihalta hakemaan itse. Vaatteet päälle ja ei kestäny kuin pari minuuttia ja poika tuli takaisin pienen tikun kanssa. Se teipattiin mörköön ja niin oli hieno Mörkö valmis. Poika oli niin onnellinen ja niin olin minäkin. Hän oli itse keksinyt kaiken ja käyttänyt omaa luovuuttaan enkä minä ollut ohjannut yhtään. :)
Tänään Mörkö pääsi lasten yhteiseen leikkiin ja isoveli pyysi pikkusiskoa huutamaan mörköä. Sisko teki työtä käskettyä ja huusi: "huhuu mörkö!" Mörkö tuli esiin ja kysyi: "mitä sinä haluat?" Sisko pelonsekaisella äänellä äkkiä sanomaan, että: "En mitään!!" Luultavasti pelkäsi että jos sanoo haluavansa jotain niin mörkö alkaa pelottelemaan. Möröltä ei siis uskalla haluta mitään. Viimeinen repliikki kuitenkin huvitti minua kovasti. Minäkin kun oletkin, että Mörkö olisi ilkeä, mutta poika Mörön äänellä sitten sanoikin lopuksi: "Minä annan sinulle pesukoneen!"
Taas kerran minun päivänpelastus juttuni.
Tällä hetkellä junaleikki jatkuu ja minä olen saanut rauhassa kirjoittaa tätä. Isoveli on puhaltanut pikkusiskon pipiin jne eikä kumpikaan ole juossut luokseni kertomaan mitä kurjaa toinen teki.
Lasten lisäksi aina ilahduttaa, kun kodissa on siistiä. Tietty harmonia...mikä saa minut stressiherkän ihmisen rentoutumaan.
Tässä pala vessasta:
Kommentit