Iltapäivästä suunnattiin kylään ystäväperheen luo katsomaan pienen pientä neitiä (joka on vilahtanu ainakin yhdessä postauksessa tässä muutama päivä sitten)  ;) Melkoinen kakofonia saatiin kyläpaikassa aikaan, kun lapset puhuivat yhteen ääneen ja aikuiset yrittivät keskustella myös. Pieni neiti vaan söi tyynen rauhallisesti ja veteli hirsiä sitten sen jälkeen mieheni sylissä. Mä taas ihmettelin miten pieni se ihmisen taimi oikeasti onkaan syntyessään. Ei sitä oikein kykene edes muistamaan omia lapsia niin pieninä. Samaa kokoluokkaa kuitenkin omatkin ovat syntyessään olleet.

Pääpiirteissään juuri lähes täydellinen päivä meidän esikoisen mielestä. Tarkoittaa sitä, että meillä oli
ensin kotona vieraita ja sitten illalla mentiin itse kylään. Esikoinen nimittäin joka päivä kysyy tuleeko meille tänään vieraita tai mennääkö me itse kylään. Melkoinen kyläluuta olisi. Täydellisen päivän olisi
esikoisen mielestä kruunannut se, että hän olisi päässyt myös kerhoon. Poika siis tahtoo elämää ympärilleen kuten äitinsäkin. :) Kuopuksesta en osaa sanoa vielä tuleeko äitiinsä tässä asiassa vaiko miten... Se jää nähtäväksi. Eipä tuo ainakaa kyläilyä tai vieraita ikinä vastusta. :)