Elikkäs yksi vaikea vaihe selvitetty! Tapetit on nyt siis valittuna vihdoin. Kaus sitä pitikin mennä tapetteja hakemaan. Ollaan siis edelleen anoppilassa ja tapetit löytyivät täällä sijaitsevasta liikkeestä. Myyjäkin oli tosi kiva rempseä. Käytiin täällä Rautiassakin katsomassa tapetteja ja sielläkin olisi ollut kiinnostavat tapetit, mutta niitä ei ollut riitävästi. Meidän onni se onneksi oli, sillä näistä nyt ostetuista tapeteista on aikas hyvä olo, että tulen tykkäämään. Tälläinen olo se kuuluukin olla kun jotain suht pitkäikäistä hankkii (ei tosiaan aleta heti tapetoimaan uudestaan). Tosin vielä jännätään miltä näyttävät sitten kun seinälle asti pääsevät,  se on vielä asia erikseen. Kaikista tähänastisista tapettivalinnoistamme olen tykännyt onneksi kovasti. Mulla on kyllä tapana kauan mietiskellä värejä yms. Nytkin olen niitä netistä katsellut ja pähkäillyt eri vaihtoehtoja. Lopullinen valinta sitten kaupassa, kun oikeat osuivat kohdalle ei kauaa kestänyt.

Tällä reissulla (kun tapetitkin löytyivät) jätettiin kuopuskin mummulaan. Ekaa kertaa molemmat vanhemmat lähti yhtä aikaa pois. Ihan hyvin oli neiti kuitenkin ollut. Ei itkenyt silloin kun mä lähdettiin, mutta oli kuulemma kuitenkin alkanut sitten itkeskelemään. Isoveljensä oli päiväunilla ja kun veli heräsi niin sitten oli loppunut neidin itkut. Eli kyllä me huomenna ollaan lähdössä miehen kanssa kaksin Ouluun. Joskus se on kuopuksenkin hoitoon jäätävä ja mummulassa on hyvä jäädä ensimmäisiä kertoja. Ehkä sitten uskaltaisi kotipuolessakin  molempia lapsia jättää hoitoon hyvillä mielin.