Into joulun valmisteluun on palannut joten tauti on selätetty. Tässä tulee lyhyesti muutaman otsikon alla mitä on viime aikoina touhuttu.
Mummun tyttö ja mummun poika
Viikko sitten lauantaina lasten mummu ja vaari poikkesivat meille yökylään matkallaan Espooseen. Esikoinen otti huomion itselleen heti mummun ja vaarin saavuttua ja kuopuskin rohkaistui nopeasti mistä olen tosi iloinen. Tyttö on veljeään arempi ja jää helposti seuraamaan sivusta hiljaa kun veli pitää showta. Mummu joutui siis heti täystyöllistetyksi lasten puolelta ja vaikka välillä mummun sylistä lähes taisteltiin niin olin iloinen, että kuopuskin nyt uskalsi ottaa oman osansa huomiosta ja vetää mummua hihasta halutessaan. (Niin, meillähän välimatkan vuoksi tavataan harvakseltaan niin siksi neiti ujostelee alussa.) Toivon, että siitä päästäisiin vähitellen ja nyt sain toivoa siihen. Kyllä neiti rohkaistuu koko ajan kun ikää tulee lisää.
Miehet taas lähtivät lähes heti korjaamaan meidän hajonnutta autotallin ovea. Siinä piti hitsata jokin osa ja oli ilmeisen hankala juttu, ainakin päätellen siitä miten kauan viipyivät. Nyt ovi taas toimii ja saadaan auto talliin! Kiitos siitä kuuluu vaarille!
Viimein ihmisten ilmoilla
Kuluneella viikolla maanantaina tai tiistaina jaksoin jo käydä ruokakaupassa ja keskiviikkona oli kaverin tyttö taas hoidossa meillä, mikä oli oikein mukavaa.
Joulun tuntua
Torstaina postittelin pari joulujuttua. Pitää olla ajoissa sillä lähetykset suuntasivat ulkomaille: Amerikkaan ja Ruotsiin.
Joululahjoja on tullut paketoitua ja jaettua eteenpäinkin. Ihan kaikki paketit eivät vielä ole meiltä lähteneet. Isovanhempien ja lasten kummejen muistamiset on jo saatettu eteenpäin, mutta onhan tässä vielä lahjoja ostamattakin (lähinnä siksi kun tuli tuo yllättävä sairastuminen). Kyllä se joulu tosiaan on täällä pian. Eilen tajusin, että enää kaksi kokonaista viikkoa ennen joulua.
Perjantaina kirjoittelin joulukorttien kuoria ja mies toi postimerkit. Tänä vuonna onneksi ollaan ajoissa niiden kanssa.
Joulurekvisiittaa on otettu jo esille. Alkuviikosta laitettiin tähdet ikkunoihin ja lapsille heidän omat jouluvalonsa. Muutamana aamuna kuukauden alussa joulukalenterien avaaminen sai lapset heräämään normaalia aikaisemmin, mutta nyt esikoinen jo malttaa nukkua hieman pidempään. Kuopus herää edelleen hieman aiemmin mitä viime aikoina (jolloin saatettiin nukkua ruhtinaallisesti yhdeksään asti).
Punaiset tuikkukupitkin kaivoin kaapista ja tänään ihastelin sen lämmintä valoa ensimmäisen kerran:
Nyt eletään jo lauantaita (kello yli puolen yön). Näin siinä käy kun kukaan ei ole hätistelemässä mua nukkumaan,heh. :) Mies on työpaikkansa pikkujouluissa. (Tänä vuonna ei sitten ollutkaan avec juhlat, josta olin aluksi tosi pettynyt.) Nyt ei harmita yhtään sillä olen taas saanut kerättyä univelkaa ja väsyneenä ei juhliminen edes kiinnosta. Univelasta huolimatta en ole vielä ehtinyt nukkumaan, mutta painun unten maille heti, kun saan tämän lähetettyä.
Mummun tyttö ja mummun poika
Viikko sitten lauantaina lasten mummu ja vaari poikkesivat meille yökylään matkallaan Espooseen. Esikoinen otti huomion itselleen heti mummun ja vaarin saavuttua ja kuopuskin rohkaistui nopeasti mistä olen tosi iloinen. Tyttö on veljeään arempi ja jää helposti seuraamaan sivusta hiljaa kun veli pitää showta. Mummu joutui siis heti täystyöllistetyksi lasten puolelta ja vaikka välillä mummun sylistä lähes taisteltiin niin olin iloinen, että kuopuskin nyt uskalsi ottaa oman osansa huomiosta ja vetää mummua hihasta halutessaan. (Niin, meillähän välimatkan vuoksi tavataan harvakseltaan niin siksi neiti ujostelee alussa.) Toivon, että siitä päästäisiin vähitellen ja nyt sain toivoa siihen. Kyllä neiti rohkaistuu koko ajan kun ikää tulee lisää.
Miehet taas lähtivät lähes heti korjaamaan meidän hajonnutta autotallin ovea. Siinä piti hitsata jokin osa ja oli ilmeisen hankala juttu, ainakin päätellen siitä miten kauan viipyivät. Nyt ovi taas toimii ja saadaan auto talliin! Kiitos siitä kuuluu vaarille!
Viimein ihmisten ilmoilla
Kuluneella viikolla maanantaina tai tiistaina jaksoin jo käydä ruokakaupassa ja keskiviikkona oli kaverin tyttö taas hoidossa meillä, mikä oli oikein mukavaa.
Joulun tuntua
Torstaina postittelin pari joulujuttua. Pitää olla ajoissa sillä lähetykset suuntasivat ulkomaille: Amerikkaan ja Ruotsiin.
Joululahjoja on tullut paketoitua ja jaettua eteenpäinkin. Ihan kaikki paketit eivät vielä ole meiltä lähteneet. Isovanhempien ja lasten kummejen muistamiset on jo saatettu eteenpäin, mutta onhan tässä vielä lahjoja ostamattakin (lähinnä siksi kun tuli tuo yllättävä sairastuminen). Kyllä se joulu tosiaan on täällä pian. Eilen tajusin, että enää kaksi kokonaista viikkoa ennen joulua.
Perjantaina kirjoittelin joulukorttien kuoria ja mies toi postimerkit. Tänä vuonna onneksi ollaan ajoissa niiden kanssa.
Joulurekvisiittaa on otettu jo esille. Alkuviikosta laitettiin tähdet ikkunoihin ja lapsille heidän omat jouluvalonsa. Muutamana aamuna kuukauden alussa joulukalenterien avaaminen sai lapset heräämään normaalia aikaisemmin, mutta nyt esikoinen jo malttaa nukkua hieman pidempään. Kuopus herää edelleen hieman aiemmin mitä viime aikoina (jolloin saatettiin nukkua ruhtinaallisesti yhdeksään asti).
Punaiset tuikkukupitkin kaivoin kaapista ja tänään ihastelin sen lämmintä valoa ensimmäisen kerran:
Nyt eletään jo lauantaita (kello yli puolen yön). Näin siinä käy kun kukaan ei ole hätistelemässä mua nukkumaan,heh. :) Mies on työpaikkansa pikkujouluissa. (Tänä vuonna ei sitten ollutkaan avec juhlat, josta olin aluksi tosi pettynyt.) Nyt ei harmita yhtään sillä olen taas saanut kerättyä univelkaa ja väsyneenä ei juhliminen edes kiinnosta. Univelasta huolimatta en ole vielä ehtinyt nukkumaan, mutta painun unten maille heti, kun saan tämän lähetettyä.
Kommentit