Pappa tuli aamupäivällä kylään. Kutsuin hänet edellisenä  iltana. Tarkoitus ei ollut häntä lapsenvahtina käyttää, mutta suunnitelmat muuttuivat ja lähdin käväisemään apteekissa ja molemmat lapset jäivät papan kanssa kotiin. Kuopus jäi ensi kertaa papan hoiviin. Ei välittänyt yhtään lähdöstäni. Neiti on niin papan tyttöä, että sama missä minä olin. Tuskin huomasi, että poistuin välillä. Harmillista vain, että lapset olivat laittaneet hulinaksi täällä kun poistuin.

Tämän päivän ikävä juttu on , että kuopuksella alkoi nenä vuotamaan. Jonkin sortin flunssaa siis. Toivottavasti jäisi tuohon eikä tulisi mitään muuta niin voistaisiin ulkoilla silti. ...jos vaikka sattuisi luntakin tänne tulemaan. Neiti apinoi isoveljeään usein ja tänään aamupäivällä yskähti kerran ja alkoi hokea "kunkku kipee, kunkku kipee". Siis kurkku kipeä. Vaikka jonkin ajan kulutta alkoi nenäkin vuotaa niin en silti usko, että kurkku oli kipeä sillä tyttö oli niin iloinen. Matki  isoveljeään joka usein sanoo kurkun olevan kipeä, jolla hän usein kerjää sääliä.

Myöhemmin illalla ystävä pyyteli lenkille ja otin kuopuksen mukaan rattaisiin. Esikoinen meni sillä välin isänsä kanssa kauppaan. Meidän prinsessainen ei nukkunut tänään päikkäreitä, joten lenkillä  sitten nukahti rattaisiin. Kotiin oli vielä pitkä matka, joten neiti pääsi kävelemään hetkeksi jotta piristyisi eikä nukkuisi ennen aikojaan.  :)  Kävelikin oikein reippaasti pitäen mua kädestä kiinni. Kivaa vaihtelua sille "minä itse-tyttöselle" joka on halunnut myös kävellä ITSE(kseen) eikä kenenkään kädestä kiinni pitäen. Nyt siis vaihe joilloin äidin käsi kelpaa. Mukavaa.