On jännä, etten pidä kovinkaan paljon sunnuntai päivistä, koska se enteileen vklopun loppumista ja arkeen siirtymisestä. Kuitenkin herään yleensä aina hyvillä mielin ja tarmoa puhkuen maanantai aamuun ja pidän siitä, että taas meillä on normaalit rutiinit lasten kanssa.

Viikko alkaa aina kuopuksen kerhoilulla aamupäivästä. Tänään ei ollakaan oltu pihalla vielä muuta kuin juuri kerhoon viedessä ja hakiessa. Aurinko paistaa ihanasti, mutta on kylmä, todella kylmä! Loppuviikoksi lupailee lämpimämpiä kelejä ja toivottavasti se toteutuu. En kohta enää kestä tätä palelemista.

Nyt on lasten päiväuni aika ja  esikoinen nukkuu. Hän nukkui aamullakin pitempään mitä pikkusiskonsa ja päiväuniaikaan kyseli ennen kuin ehdin mitään sanoa, että joko voi mennä nukkumaan. Vaikka hänellä unta riittää niin silti outoa tuo kysely. Kuopusta en edes tällä kertaa viitsinyt patistaa lepäämään vaan pidettiin yhdessä maalaus tuokio. Minä piirsin (omenoita ja auringon) ja neiti maalasi jonkin näköisillä sormiväreillä (semmoisilla mitä voi maalata pensselillä, maali on siis ohkaisempaa mitä tavallinen sormiväri) Tässä tulos:

 

Meillä on myös kotiutunut minun vanha liitutauluni. Varsin nostalgista.... Lapset ovat leikkineet koulua ja siitä tuli mieleen, että onko oma liitutauluni vielä jossain jemmassa. Olihan se ja isäni eli lasten pappa toi sen meille. Pitäisi vaan kiinnittää seinään.  Tässä kuva (taulussa on esikoisen piirustus, esittää kuulemma häntä itseään).

 

Loppuun vielä kuva eilis illalta. Lapset ovat tulleet pesulta ja katselevat meidän nykyistä sunnuntai-iltojen huvitusta eli Reikä seinässä ohjelmaa. 

 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Toivottavasti tästä tulisi kiva viikko ja lämpimämpi mitä tämä alku tässä nyt näyttää olevan.