Tänään aamulla kirjoitin pitkät löpinät tänne kuinka iloinen ja onnellinen olen ja miten hyvä aamu mulla oli. Noh, ette päässeet lukemaan sitä. Se katosi taivaan tuuliin kun netti pätkäisi poikki kun olin lähettämässä kirjoitusta. Voin kuitenkin jälkikäteen kertoa, että mulla tosiaan oli hyvä aamu. Esikoinen tosin heräsi jo seiskan jälkeen mutta hyväksi aamun teki se, että kuopus nukkui yhdeksään asti!! Sain ihan rauhassa tehdä omat aamutoimet ja syödä aamupalani. Mua ei edes väsyttänyt aamulla kun heräsin. Se on ihmeellistä ja sellaisia aamuja olen toivonut. Ehdin myös kirjoittaa tännekin, mutta siitähän ei kellekään ollut mitään iloa. Mullekin vain harmitus, kun otti päähän kirjoituksen katoaminen. Kirjoitin kylläkin myös yhdestä mua surettavasta asiasta, mutta sitä en jaksa tänään enempää ajatella.

Ylipäätään vaikka mä herään iloisena niin mä menen nukkumaan surullisena. Ei kivaa...Täytys tuokin asia jotenkin ratkaista. En mä halua että mun elämä noin menee. ....että näin...saitte nyt tänään tällaista paatosta sen mun aamun iloitsemisen sijaan.