Huh, että on hirmu syyllinen ja ilkeä olo. Kukaan ei varmaan arvaa mitä olen tehnyt. Noh, kerrotaan.... Laitoin juuri kuopuksen pehmopupun (Ainun ensipupu) salaa pesukoneeseen. Pupua oli ihan kauheassa kunnossa sillä on ollut ahkerassa käytössä niin unilla kuin muutoinkin. Sitä on syöty (lussutettu suussa) jos jostakin kohtaa joten pupu tosiaan oli pesun tarpeessa. En ole uskaltanut laittaa koneeseen aiemmin, sillä pupun uupuminen päivä- tai yöunilta voi olla kauhea paikka. Nyt en enää kestänyt pupun karmeaa olemusta vaan salakuljetin sen koneeseen. Samalla kun kone alkoi täyttyä vedestä, muhun iski kauhea syyllisyys ja surku kuopuksen puolesta. Saa nähdä miten surkeana neiti on sillä päiväuniksi pupu ei ainakaan kuivu. Nyt täytyy lisäksi vahtia kodinhoitohuoneen ovea kuin haukka, ettei neiti pääse näkemään pupuaan koneessa. Se voisi olla liian kova paikka sillä neidillä on kova "suojeluvaisto" nukkeja ja pehmojaan kohtaan ettei niitä vain kohdella väärin. Tämän edellämainitun olen huomannut siinä, kun olen koittanut sovittaa nukelle keskeneräistä lakkia missä sojottaa puikot niin neiti on suuren järkytyksen vallassa juossut paikalle pelastamaan nukkeaan joltain puikkohirviöltä. Valmis pipo kyllä kelpaa nuken päähän, mutta ei semmoinen missä vielä puikot paikallaan. Kyllä se itseäkin vähän jännittää millaisena pupu koneesta ulos tulee. Nyt pitää siis vain odottaa....