Sitten kun sattuu ja tapahtuu niin tapahtuukin kunnolla. Perjantai oli oikein tapahtumarikas päivä. Aamulla lähdimme ystävän luo kyläilemään ja esikoisen ystävän äiti (naapureita) huikkaili ovesta ja mentiin vaihtamaan muutama sana. Sanoin lopuksi, että me mennään nyt häätämään eräs vauveli masu-yksiöstään.

Mentiinkin sitten kyläilemään ja oli mukavaa nähdä ja huvittavaa katsella taas neitien uhmaikä toilailuita. Tappeluita leluista tuli, mutta se kuuluu ikään ja menee ajallaan ohi. Tulevaisuudessa leikkivät varmasti sulassa sovulla koti-leikkejä yms. Lähtiessä mietittiin, että mahdetaanko nähdä vielä kun perheen äiti on yhdessä kasassa (oli raskaana) ja toivottiin tietysti, ettei enää nähtäisi vaan olisi jakautunut, kun seuraavaksi nähdään.

Toinen ystävä (sama joka toi tulppaaneita, kiitos niistä) soitteli mulle ja pyysi iltasella kanssaan keskustaan tuulettumaan. Mähän suostuin sillä pääkoppa oli todellakin sen tarpeessa. Kaupungilta jossain vaiheessa sitten soitin tälle ystävälle jonka luona kyläiltiin aamulla, että mikä tilanne ja hänen mies vastasi puhelimeen kertoen, että ovat synnärillä ja pieni neiti on jo ruokailemassa ensi kertaa. Hyvä ettei luuri tippunut maahan ällistyksestä. Tämä pieni neiti oli jo niin pitkään uhannut tulla maailmaan, että tuli sitten oikein rytinällä kun viimein päätti tulla. Jospa se meidän kyläily auttoi, kuten naapurille vihjasin siinä aamusella. Heh heh niin varmaan  ;)  Onnea  vielä (monennenkohan kerran) koko perheelle!

Meidän ilta myös keskustassa oli onnistunut. Hauskaa oli  ja syötiin sekä juotiin hyvin. Kolmessa eri paikassa tuli käytyä ja illan viimeisessä paikassa eli Amarillossa oli oikein livebändikin silloin kun mentiin sisään. Sääli, että lopettelivat siinä melkein heti, kun me asetuttiin istuskelemaan. Vanhuus ei tule kuitenkaan yksin sillä kotiin lähdettiin pyöräilemään jo siinä 22.30 aikoihin. Vitsit, että mua väsytti. Onneksi mentiin jo 19 aikaan niin ehdittiin kyllä puhua paljon jä käydä myös ihanat
 (teini) nuoruusvuodetkin  läpi. Niistäkin on jo aikaa kun on  tämmöinen  kääkkä.  ;)   Meille sopivia paikkoja tuntui kyllä olevan vaikea löytää. Käytiin monta paikkaa tsekkaamassa ja todettiin "tuonne ei mennä, liian nuoria"... tai vastaavasti "tuolla on vain vanhuksia".  :)

Tämmöinen oli siis tapahtumarikas perjantai päiväni. Syntymän ihmehän ei siis ollut oma kokemukseni, mutta myötäelin ja jännitin niin vauvan syntymää, että kyllä se tuntui mahtavalta uutiselta ja antoi minunkin perjantai-iltaani oman säväyksensä.  :)