Molempien lasten neuvolat olivat 14.1.2010. Esikoisen 6v neuvolan olisi pitänyt olla joulukuussa, mutta silloin terkkarit olivat kiireisiä sikapiikkien hakijoiden kanssa.

Esikoinen oli ensimmäisenä vuorossa. Pikkusisko meni kerhoon ja me pojan kanssa neuvolaan. Tuntui hassulta, että kyseessä oli viimeinen neuvola kerta vaikka muistissa on ihan hyvin ne kerrat kun vauvan kanssa kävimme tuon tuostakin neuvolassa. Elämän alkutaipaleellahan niitä neuvolakäyntejä on tiheään. Muistan miten laskin pojan tutkimussängyn päälle riisuakseni vaatteita ja miten mitattiin ja punnittiin välillä mahtavan huudonkin kera. Nyt sitä vaan istuttiin yhdessä terkkarin pöydän ääressä eikä tosiaan enää tarvi huolehtia pukemisista tai riisumisista. Meinaa iskeä vauvan kaipuu!

Erikoista on myös huomata, miten omat lapset käyttäytyvätkin eri tavoin kuin on odottanut erilaisissa tilanteissa. Oletin, että poika olisi hyvinkin reipas, mutta jostain syystä jähmettyi ja aluksi vain nyökkäili ja puisteli päätään terveydenhoitajan kysellessä asioita. Loppua kohden onneksi sitten reipastui. Minun piti taas täyttää paperi jossa oli paljon kysymyksiä. Poika tekis sillä aikaa ison palapelin ja piirsi mallista kuvioita. Muita tehtäviä en muista, mutta kuulo käytiin testaamassa oikein kunnon laitteilla erillisessä kopissa. Terkkari kommentoi minulle, että poika kuulee kyllä todella hyvin vaikka joskus  vaikuttaisi ettei kuule.  :)  Tasapainoa myös testattiin kävelemällä viivaa pitkin ja sitten tietysti mitattiin ja punnittiin. Pituutta oli 111,5cm ja painoa 16kg  Pituuskäyrä oli nousussa ja painokäyrä vähän laskussa. Paino ehkä laskussa juuri siksi jos pituutta oli tullut vähän enemmän. Toivotaan, että pituus käytä pysyisi tulevaisuudessakin nousussa.  Esikoinen myös kuuluu vielä vanhan rokotusohjelman piiriin ja sai siksi 2 piikkiä nyt. (Kuopus ei tule saamaan 6-vuotiaana kuin yhden) Sikainfluenssa piikki oli liian tuoreessa muistissa vielä ja siksi oli todella kova vääntö siitä saadaanko piikit laitettua tällä kertaa.

Neiti 4v oli vuorossa iltapäivällä, kun esikoinen oli viety eskariin. Hänkin yllätti minut sillä tytön kohdalla taas olin epäillyt ujostelua, varsinkin kun terkkarilla oli mukana opiskelija. Tyttö kuitenkin alkoi höpöttää heti muina naisina eikä ollut tietoakaan ujoudesta. Tehtävinä oli myös palapelin tekeminen. Sitten kuvasta piti kerto erilaisia asioita ja vastailla terkkarin esittämiin kysymyksiin. Mallista piti myös piirtää ja siinä onnistui kaikessa paitsi rastin piirtäminen ei onnistunut. Kuulemma aivojen pitää kehittyä tietyllä tapaa että pystyy tekemään tuollaisen piirroksen missä viiva ylittää toisen viivan. Sen jälkeen pujotettiin helmiä rautalankaan ja piti laskea montako helmeä oli pujottanut.  Lisäksi oli äänne tehtävä eli terveydenhoitaja sanoi samankaltaisi sanoja ja piti kuvasta näyttää mitä hän oli sanonut.

Tasapaino tehtävä oli myös, eli viivaa pitkin piti kävellä. Hypittiin yhdellä jalalla ja tarkistettiin ryhti. Yksi piikki tuli myös ja se onnistui helpommin kuin isoveljen kanssa. Vaikka veli laittoikin kovasti piikkiä vastaan niin kumpikaan lapsista ei silti itkenyt.  Piikit annettiin käsivarteen, kuten myös ne sikapiikit viime vuonna.

Viimeisenä testattiin näkö ja sekin oli hyvä. Itse olin ihmeissäni sillä näin paljon paremmin kuin tyttö, mutta kuulemma näkö vasta kehittyy eli tulee paranemaan vielä. Siksi minä näin paremmin. 

Neidin mitat olivat 17kg ja 103,2cm. On kilon painavempi mitä veljensä ja lyhyempi, mutta kun tyttöä katsoo niin hyvin sopusuhtainen on. Veli vain niin laiha joten siksi mitat eroavat toisistaan tällä tavoin.

Seuraavaksi esikoisella onkin sitten kouluterveydenhoitajan tarkastus koulussa, mutta sain kuulla, että se on tämä meidän oma terkkari sielläkin. Tosi kiva juttu, sillä pidän hänestä kovasti. On ollut aina mukavaa käydä neuvolassa.  Vielä kaksi kertaa kuopuksen kanssa neuvolakäyntejä ja sitten on meidän perheen neuvolat käytynä. Hurjaa.

Tästä tuli nyt postaus ilman kuvia, mutta halusin tämän kirjoittaa kun vielä jotain on hämärästi muistissa.