Perjantaina meillekin vihdoin satoi lunta enemmän. Oltiin iltamyöhään koko perhe vielä liikkeellä kun lunta tuli sakeana pyrynä. Oikein sopivasti kuin tilauksesta sitä tulikin sillä meille tuli lauantaina lasten serkut äitinsä kanssa kylään ja olinkin toivonut, että lunta tulisi niin päästäisiin touhuamaan ulos lumileikkeihin.
Lasten äidillä oli tapaaminen ystäviensä kanssa ja serkut jäivät siis meidän hoitoon lauantai päiväksi ja seuraavaksi yöksi. Päivä meni oikein mukavasti ja oli kivaa päästä pulkkamäkeen ensi kertaa tänä talvena.
Illalla saunottiin ja saimme lapset helposti nukkumaan (toisin kuin olin ajatellut). Olin epäillyt, että huoneessa pompitaan ja kiljutaan puolille öin, sillä serkut pääsivät nukkumaan esikoisen kanssa samaan huoneeseen. Huoneessa olikin hiljaista, mutta saivat jokainen ottaa kirjat mukaan niin se varmaan auttoi asiassa. Yökin meni oikein hyvin vaikka olin varautunut mielessäni koti-ikävä ja äidin-ikävä itkuihin. Aamulla kun pojat hiippailivat ensimmäisinä kahdeksan aikoihin pois huoneesta olinkin varma, että on yö ja sanoin heille, että menkää takaisin sänkyyn (kunnes katsoin kellosta ja totesinkin, että onkin aamu ja aika nousta ylös.) :) Hyvin siis meni yö ja nyt kolme vanhinta katsoo lasten ohjelmia.
Meidän kuopus vielä nukkuu. Nyt tapahtuikin jotain erikoista: tyttö on ollut aiemmin sellainen, että kun ekan kerran herää (oli se sitten vaikka klo 7 aamulla ja miten väsynyt tahansa) niin ei takuulla suostunut takaisin sänkyyn. Nyt sitten alkoi itkeä huoneessaan ja mä menin sinne höpöttämään, että neiti nousisi muiden kanssa. Tämä totesikin, että nukuttaa vielä! Noh, mä peittelin hänet uudelleen ja sinne jäi nukkumaan. Kokeilin varmuuden vuoksi otsaakin, mutta ei kyllä yhtäkkiä vaikuttanut, että kipeä olisi ollut. Meidän heräämisrytmi onkin ollut nyt myöhäisempi ja lapset ovat nukkuneet yhdeksään asti aamuisin, esikoinen välillä jopa vielä pidempään.
Tässä vielä pari kuvaa mitä eilen otin. Mielestäni on kaunista kun puut ja pensaatkin ovat lumen peitossa ja kuvailinkin niitä ahkerasti.
Tässä alla esikoisen tekemä lumienkeli:
Poika on halunnut jo pitkään päästä tekemään lumienkeleitä ja silloin kun se ihan ensimmäinen lumi tuli (niin ettei nurmikkokaan peittynyt) hän olisi jo mennyt enkelin tekemään. Nyt sitten vihdoin oli kunnolla lunta ja sai tehdä haluamansa enkelin. :)
Hiitämisestä poika myös heti alkoi puhua, mutta ei ehditty eilen kun käytiin pulkkamäessä ja puistossa. Sitten lapset olivatkin jo niin väsyneitä, että mentiin sisälle. Ehkä tänään sitten?
Lasten äidillä oli tapaaminen ystäviensä kanssa ja serkut jäivät siis meidän hoitoon lauantai päiväksi ja seuraavaksi yöksi. Päivä meni oikein mukavasti ja oli kivaa päästä pulkkamäkeen ensi kertaa tänä talvena.
Illalla saunottiin ja saimme lapset helposti nukkumaan (toisin kuin olin ajatellut). Olin epäillyt, että huoneessa pompitaan ja kiljutaan puolille öin, sillä serkut pääsivät nukkumaan esikoisen kanssa samaan huoneeseen. Huoneessa olikin hiljaista, mutta saivat jokainen ottaa kirjat mukaan niin se varmaan auttoi asiassa. Yökin meni oikein hyvin vaikka olin varautunut mielessäni koti-ikävä ja äidin-ikävä itkuihin. Aamulla kun pojat hiippailivat ensimmäisinä kahdeksan aikoihin pois huoneesta olinkin varma, että on yö ja sanoin heille, että menkää takaisin sänkyyn (kunnes katsoin kellosta ja totesinkin, että onkin aamu ja aika nousta ylös.) :) Hyvin siis meni yö ja nyt kolme vanhinta katsoo lasten ohjelmia.
Meidän kuopus vielä nukkuu. Nyt tapahtuikin jotain erikoista: tyttö on ollut aiemmin sellainen, että kun ekan kerran herää (oli se sitten vaikka klo 7 aamulla ja miten väsynyt tahansa) niin ei takuulla suostunut takaisin sänkyyn. Nyt sitten alkoi itkeä huoneessaan ja mä menin sinne höpöttämään, että neiti nousisi muiden kanssa. Tämä totesikin, että nukuttaa vielä! Noh, mä peittelin hänet uudelleen ja sinne jäi nukkumaan. Kokeilin varmuuden vuoksi otsaakin, mutta ei kyllä yhtäkkiä vaikuttanut, että kipeä olisi ollut. Meidän heräämisrytmi onkin ollut nyt myöhäisempi ja lapset ovat nukkuneet yhdeksään asti aamuisin, esikoinen välillä jopa vielä pidempään.
Tässä vielä pari kuvaa mitä eilen otin. Mielestäni on kaunista kun puut ja pensaatkin ovat lumen peitossa ja kuvailinkin niitä ahkerasti.
Tässä alla esikoisen tekemä lumienkeli:
Poika on halunnut jo pitkään päästä tekemään lumienkeleitä ja silloin kun se ihan ensimmäinen lumi tuli (niin ettei nurmikkokaan peittynyt) hän olisi jo mennyt enkelin tekemään. Nyt sitten vihdoin oli kunnolla lunta ja sai tehdä haluamansa enkelin. :)
Hiitämisestä poika myös heti alkoi puhua, mutta ei ehditty eilen kun käytiin pulkkamäessä ja puistossa. Sitten lapset olivatkin jo niin väsyneitä, että mentiin sisälle. Ehkä tänään sitten?
Kommentit