Aurinkoista vkloppua on vietetty ja eilen otettiin lasten pyörät ensimmäistä kertaa esille. Onneksi kuopukselle oli ostettu jo uusi pyöräilykypärä sillä vanha oli jäänyt pieneksi. Tai meneehän sekin vielä ilman pipoa, mutta talvipipon kanssa ei mitään toivetta mahtua. Esikoinen oli viimein kasvanut sen verran, että pystyttiin ottamaan 16 tuumainen uusi pyörä käyttöön. Tässä siitä menopelistä kuva:

Kuvasta näkee, että lunta on edelleen (tuossa etupihalta on jo sulanut paljon, koska oli kolattu niin ohueksi, mutta takapihalla on paksu kerros eikä pelkoa, että maa näkyisi. Jalkakäytävät alkavat kuitenkin olla sulia niin päätettiin avata pyöräilykausi. Päivisin on plussa keliä, mutta yöllä on pakkasta joten lumet eivät sula kovin nopeaa tahtia. Noh, saadaan nauttia sekä talvi että kevät touhuista mikä on minusta kivaa. Ollaan siis käyty edelleen pulkkamäessä paljon ja nyt voidaan pyöräillä taas. Tosin koirankakka määrät jalkakäytävien reunoilla saavat mut voimaan pahoin. Siihen kun lapsi kaatuu pyörineen niin yöks!!!

Kuopus peri isoveljen 12 tuumaisen pyörän ja mies kiinniitti apupyörät takaisin paikoilleen. Lisäksi laitettiin kori, joka tuli pyörän mukana, mutta esikoisen aikana sitä ei käytetty lainkaan. Kuva kulkupelistä tässä:

Pulkkamäki asiaa vielä tähän keväisen pyöräilypostauksen loppuun. Semmoista olen miettinyt, että tehdäänkö nykypäivän pulkat tosiaan ohuemmiksi ja huonolaatuisemmiksi kuin omassa lapsuudessa. Meillä nuo kyseiset pulkat ovat olleen vuoden (vai pari??) ja ovat pohjasta puhkikuluneet. Kuopuksen pulkka on nyt vielä haljennutkin. Oma pulkkani kesti koko lapsuusajan. Ei huvittaisi joka vuosi uusia pulkkia!!

Liukurit sentään kestävät. Viimeksi kun oltiin mäessä niin päätin kokeilla liukuria. Jestas, luulin että kuolema tulee ennen kuin pääsen mäen alas. Meno on oli tosi tärisevää ja kuoppaisaa. Takamukseen sattui niin että sain puristaa suun tiukasti kiinni, etten olis huutanut tuskasta. Lapset hihkuivat innosta, kun äiti laski ja kuopus pyysi, että laskisin myös hänen liukurillaan. Ei kiitos. Eipä se silloin lapsena sattunut yhtään eikä näyttänyt omiakaan lapsia sattuvan vaan erityisesti esikoinen laski innolla monta kertaa. Ei ole vanhaksi tulemista...