Olen tässä jo pitkään miettinyt blogin kohtaloa. Välillä on tullut tunne, että mitäpä jos koitan oikein panostaa ja laitan joka päivä jonkun pienen jutun, mutta suurimman osan aikaa mietin blogin lopettamista. Olen kaivellut lipaston laatikon pohjalta paksun tyhjän kirjan tarkoituksena alkaa kirjoittamaan siihen, mutta sekään ei vielä ole ottanut tuulta alleen.

Vaihtoehtoja on, mutta en osaa päättää. Jotenkin tuntuu, että olen tullut niin kauas siitä ajatuksesta mistä blogin pitäminen alunperin lähti. Pikkuhiljaa blogi on muotoutunut erilaiseksi ja lisäksi omat kirjoittamisen ja ilmaisun tarpeeni ovat muuttuneet. Tästä syystä olen toisaalta sillä kannalla, että laitan blogin tylysti salasanan taakse ja sitten taas kun katson eri kantilta niin haluan täysin avoimen blogin. Avoin blogi siitä syystä, että haluaisin keskustelua ja kommentointia.

En nyt sitten tosiaan tiedä...ehkä nämä mietteet menevät ohi, kun kiireet helpottavat  (isänpäivä ja joulu luovat paineita). Nyt kun tuntuu, että hommia olis hirmuisesti. Toisaalta pienessä kiireessä saan aikaankin paljon. Nyt vaan on se aika vuodesta, jolloin tyttärien osa perheessä korostuu. Varmasti ainakin ne tietävät joiden vanhemmat ovat jo ikääntyneitä. Minun lapsuuden perheessäni ainakin tyttäret ovat niitä jotka tarttuvat imuriin ja kauhan varteen sekä tiskiharjaan (juups, isän luona tiskataan käsin ja meidän perheen kokoontuessa juhlimaan paikalla on yleensä noin 25 henkeä (tuossa siis puolisot ja lapsetkin) . Eli ihan "kivasti" siinä saa aikaa kulutettua.  Eikä muuten uskoisi, vaikka minussa hieman feministin vikaa onkin, niin en ole huomannut tuossa asettelussa mitään outoa. Siis siinä, että tyttäret puurtavat ja pojat  juhlivat. Tässä jokin aika sitten kuitenkin puhuttiin siskon kanssa puhelimessa ja se aiheutti minullekin tunteen, että pitääkö asian olla välttämättä niin. No joo,  siskolla ehkä onkin kanttia mennä lakkoon, mutta mun osalta taitaa mennä ensi vkloppu samoissa merkeissä kuin ennenkin. 

Tämäkin vuodatus tais olla ihan turhaa. Taidan mennä ja nostaa sen tyhjän kirjan keittiön pöydälle paraati paikalle, että muistaisin kirjoittaa siihen mieluummin.