Koitan tässä jotain menneistä päivistä muistella. Tai en mä
hirveesti kyllä muista, mutta bongailen menneinä päivinä
kirjoittamistani sähköposteista jotain....Eilen jo
kirjoitin pitkän litanian mutta tyhmänä unohdin tallettaa
kirjoitukseni ja suljin koneen vaan nopeaan illalla
ajattelematta, että mullahan oli kirjoitus kesken.
Tässä jotain viime viikkoisia juttuja:

8.8.06

Esikoinen nukkui huonosti päiväunia ja mä en ollut oikein
tyytyväinen siihen, enkä sitten ilmeisesti kommentoinut
mitään, kun poika tuli huoneestaan pois. Noh, kun äiti ei
kerta sanonut mitään niin esikoinen sitten itse totesi,
että kiva juttu että sinä heräsit. =)  Toinen hauska
lausahdus sattui samana päivänä kun pikkusiskolle
höpöttelin jotain siihen suuntaan että mitä äidin
prinsessa...niin esikoinen totesi että hän on prinssi!
Mistäköhän tuon yhteyden oikein tiesi. Onkohan jossakin
elokuvassa ollut???

9.8.06 Keskiviikko


Eskoinen sai taas hyvää mieltä aikaan kun totesi että äiti
on ihana ja halasi. On se kiva, että jonkun mielestä olen
ihana.  =) Kivaa katsottavaa on myös kun esikoinen
hauskuttaa pikkusiskoaan ja tämä kiemurtelee kun naurattaa
niin kovasti. Eräs outo hokema esikoisella kyllä on, mikä
on jo jonkin aikaa askarruttanut. Eli rallattelee melkein
vähintään kerran päivässä näin: pipu ja vau, pipu ja vau,
pipu ja vau ...jne. Ei käsitä mistä tuossa on kyse ja
ovatko pipu ja vau jotkut "henkilöt". Olen koittanut asiaa
kysellä, mutta en ole saanu järkevää vastausta.

10.8.06 Torstai

Kuopuksen ikätoverien postituslistan (Tammivauvat2006)
tapaaminen oli meillä. Siis ihan vain lähitienoilla asuvien
mammojen tapaaminen. Kaksi äitiä lapsineen pääsivät
paikalle. Toisella oli kaksi lasta joten eskoisellakin oli
kaveri. Oli oikein kiva tapaaminen.
Illalla esikoinen leikki pihalla naapurissa asuvan
"tyttöystävänsä" kanssa ja heillä leikit menevätkin
yllättävän hyvin yksiin. Kuulin että olivat kulkeneet käsi
kädessä ja tyttöystävä oli sanonut esikoiselle "tulehan nyt
rakkaani"  =)  Mistä lie repliikin oppinut, äidiltänsä ja
isältänsäkö vai päiväkodissa isommilta lapsilta??
Huvittavaa jokatapauksessa.

Yöllä esikoinen itkeskeli kovasti ja yllätys yllätys sai
tartunnan tyttöystävältään joka oli flunssassa niin että
räkä vaan valui. Siitä tietää heti, että jotain on vialla
jos esikoinen kotioloissa itkeskelee yöllä. Meillä
nimittäin yöt menee hyvin normaaliolosuhteissa. (yksi
tärkeä asia lapsiperheissä, missä ollaan kyllä tosi
onnellisessa asemassa!)  

11.8.06 Perjantai

Mies oli aamupäivän töissä ja iltapäivällä lähdettiin
ajelemaan kohti Espoota miehen siskon perheen luokse. (Ovat
kuopuksen kummeja) Matka alkoi ihan hyvin, mutta melko pian
alkoi kuopuksen kiukuttelu. Se oli silti hyvin tiedossa
oleva asia, sillä lasten istuimet hiostavat hirveästi ja
autossa oleva ilmastointi ei auta siihen. Neiti olikin taas
ihan hiessä. Paitaa piti vaihtaa aina kun autosta poistui.
Ei kuitenkaan pysätty kuin kerran Forssan ABC:lle.
Perjantaina ei hirmu ihmeitä touhuttu kun saavuttiin
Espooseen. Kuopus vierasti kovasti varsinkin alussa. Noh,
iltaan kuului lähinnä pihalla oloa ja ihmeteltiin Espoon
kuivuutta. Näytti ihan syksyltä kun puut olivat keltaisia
ja ruoho palanut karrelle.

Esikoinen laitettiin nukkumaan serkkupoikansa kanssa samaan
huoneeseen ja nukkumaan alkaminen kyllä sitten kesti. Pojat
pelleilivät keskenään, mutta lopulta pitkän ajan kuluttua
nukahtivat. Kuopus nukkui olohuoneessa matkasängyssään ja
me narisevalla ilmapatjallamme myös olohuoneessa. Yö oli
kyllä kaamein sitten kuopuksen pikkuvauva-ajan!!! Esikoinen
itkeskeli pitkin yötä ja valvoi tosi paljon. Ehkä oli
kurkkukipua tms tai sitten outo paikkakin vaikutti kenties.
Aamulla mä ja mies oltiin ihan raatoja!!!

12.8.06

Oli oikein kiva päivä! Lähdettiin Korkeasaareen, jossa
vierähtikin tosi pitkä aika. En kyllä muista miten monta
tuntia siellä oltiin, mutta lyhyesti: monta.  =) Oli
mielettömän hyvä tuuri kun nähtiin isot kissapedotkin
läheltä liikkeellä, vaikka olikin tosi kuuma päivä. Leijona
ja leopardi eritoten oli kiva nähdä. Kameliakaan en ole
nähnyt elävänä varmaan kuin joskus lapsena kun ollan
eläintarhoissa käyty. Kuvia otettiin, mutta en ole vielä
katsonut miten ne onnistuivat. Käytiin syömässä buffetissa
ja sitten taas jaksoi. Välillä leikittiin leikkipaikalla ja
syötiin eväs pipareita ja sitten taasen jatkui eläinten
tutkailu. Jotenkin tuntui, että esikoinen oli kaikista kiinnostunein
kaikista pienistä nilviäisistä, mitkä puistatti mua.
Sihisevä torakka oli varmaan kaikista kamalin mitä siellä
oli, hui!!! Jos sellaisen kanssa joutuisin samaan
huoneeseen niin hyppäisin varmaan kattolamppuun
roikkumaan!!!

 Kuopus ei vielä tällä kertaa saanut reissusta mitään irti
sillä suuren osan nukkui rattaissaan. Meno ja tulomatkat
siipiratas laivalla oli kyllä hereillä. Takaisin Espooseen
kun oltiin menossa niin ratikassa meni sähköt. Joku pressu
tms oli katkaissut sähköt ja yksikään ratikka ei liikkunut.
Käveltiin sitten keskustaan ja bussiasemalle.
Venäjän metsäpalojen savuakin tuli haisteltua jonkin
verran. Hassua, tosiaan että se savu haisee täällä Suomessa
asti!! Ihan kuin lähimetsä olisi palanut tms.

Illalla taasen serkukset leikkivät pihalla ja syötiin
hyvin. Mä vaan sain jostakin syystä pahoinvointi kohtauksen
ja mahani niin kipeäksi, että meinas itku tulla kun missään
asennossa ei ollut hyvä olla. Loppujen lopuks olin
nukahtanut sohvalle ja siitä havahduin keskellä yötä.
Onneksi meidän molemmat lapset nukkuivat hyvin yön! Taisi
esikoinenkin olla tosi väsynyt kun ei nukkunut päikkäreitä
lainkaan kun oltiin Korkeasaaressa. Serkuksest taisivat
nukahtaa heti eikä edellisiltainen pelleily toistunut.

13.8.06 Sunnuntai

Syötiin aamupala, pakattiin, hieman ulkoiltiin ja sitten
lähdettiin kohti Helsinkiä esikoisen kummitädin luo. Eipä
ollut kovin pitkä matka Espoosta eikä edes vaikea.
Kahviteltiin siellä ja esikoinen jäi hoitoon kun miehen ja
kuopuksen kanssa lähdettiin Ikeaan. Ikeasta löytyi
kuopukselle pöytä kuten olin haaveillutkin. Tosin muutama
muu tarvittava tavara jäi ostamatta. Haluan nimittäin juuri
tietyn roosan värisen jakkaran neidin huoneeseeen pöydän
kaveriksi.

Eskoisella oli ollut hauskaa kummitätinsä kanssa ja olivat
olleet jossakin lähipuistossa. Poika oli vklopusta sen
verran väsynyt että oli nukahtanut suosiolla päiväunille
kun olivat lukeneet kirjaa. Siellä se nukkui kun mentiin
hakemaan. Kotimatka oli taas varsin hikinen, mutta perille
selvittiin. Ihanaa oli palata taas omaan sänkyyn nukkumaan.
Taasen on olo, että takuulla unohti jotain "tärkeää" kun on
niin monesta eri päivästä kirjoittanut. Sitten kun se tulee
mieleen mitä on unohtanut niin ei se kovin usein olekaan
mitään tärkeää.