Pitää yrittää ehtiä ennen vuoden vaihtumista joulu juttuja kirjoitella.
Jouluaatto aamuna kuopus heräsi ensimmäisenä ja olohuoneesta kuului hölmistynyt ääni: "miksi joulukuusessa ei ole valoja?" Siitä alkoikin sitten molemmilla lapsilla kärttäminen, että kuusi pitää koristella ja pian. Mies laittoi valot ja minä lapsien kanssa muut koristeet. Lapset olivat liikkeellä periaatteella "mitä enemmän koristeita sitä kauniimpi kuusi" ;) Itse en olisi laittanut ihan kaikkia koristeita mitä talosta löytyy, mutta esikoinen suorastaan vaati saada laittaa kaiken joten niin tehtiin. Tässä tulos vielä kertauksena (kuvassa ei kyllä näy kaikki pienet tontut yms mitä lapset sinne halusivat laittaa)
Aamupalalla lapset saivat syödä mitä halusivat ja meille aikuisille keitettiin riisipuuro. Toki puuroa oli paljon eli lapsillekin, mutta arvelimme, ettei kelpaa. Arvaus osui nappiin esikoisen kohdalla, joka on ennakkoluuloinen ruokien suhteen eikä taaskaan suostunut edes maistamaan puuroa. Kuopus halusi maistaa ja söikin vähäsen. Hyvä alku sekin :)
Viereisen talon mummo kävi myös ovella toivottelemassa hyvää joulua ja toi lapsille paketit, mitkä laitettiin kuusen alle odottamaan iltaa. Konvehteja....
Seuraavaksi oli joulusauna, joka koski miestä ja lapsia. Minä kipeänä kävin vain suihkussa, kun en uskaltanut löylytellä. Tämän jälkeen lasten pappa eli minun isäni saapui meille. Hän oli päässyt jo edellisenä iltana siskoni luona saunaan. (Meidän pienen saunan ilmanvaihto on huono ja pappa ei oikein voi siellä enää saunoa kun tulee niin huono olo.)
Jouluaaton pitkää odotus aikaa lapset kuluttivat leikkimällä. Kuopus hoiti kummitädiltään vauvana saamaansa pupua,
(alla olevassa kuvassa pupua halitaan):
leikki muumilaivalla ja ponilla, joka myös oli pukeutunut asianmukaisesti tonttulakkiin:
Esikoinen leikki Lego Cityn paloasemalla minkä sai synttärilahjaksi kummeilta. Se ei ollut vielä täysin valmis joten isänsä kanssa sitä myös rakentelivat. Lisäksi poika piirsi joulupukin kuvan, minkä halusi antaa joulupukille. Hän keksi tämän idean ihan itse, ettei kukaan siihen kehottanut.
Tässä kuva (valkoinen pukin jalkojen alla on lunta ja pukin päässä tonttulakki, mutta kuulemma siksi noin pieni kun paperi loppui kesken. Suun kohdalla oleva valkoinen on partaa.)
Jouluateriaa aloittelimme siinä kolmen aikaan iltapäivällä. Ruoka oli oikein herkullista. Anopin tekemä lanttulaatikko oli todella hyvää ja sai kehuja papaltakin. (Pappa ei tiennyt kuka laatikon on tehnyt, paitsi jälkikäteen kun toki kerroin kenen valmistamaa se on, etten itselleni kehuja ottanut) Mies oli valmistanut hirven hyvin. Kaikki saivat mahat täyteen ja itse ainakin osasin onneksi syödä kohtuudella, ettei tullut ähkyä. Jälkkäriksi oli luumurahkaa. Esikoinen ennakkoluuloisena söi vain paria ruokalajia. Lähinnä perunaa ja makaronilaatikkoa (jotain mikä uppoaa varmasti lapsille). Kuopus sen sijaan maisteli enemmän ruokia. Jopa rosolli, lanttulaatikko ja silli kelpasivat hänelle. Molemmat olivat maistaneet hirveä jo ennen ruokaa ja silloin kehuivat, että on hyvää, mutta kuitenkin kieltäytyvät kohteliaasti varsinaisen ruokailun aikana ottamasta hirveä. Jälkkäri kelpasi kuopukselle, mutta esikoinen kieltäytyi heti kun kuuli sanan rahka.
Joulupukki oli "tilattu" kello viideksi. Mitään emme pukille maksaneet... kyseessä oli naapurin mies (talon toisesta päädystä), jonka oma mieheni oli käynyt edellisenä päivänä pyytämässä pukiksi. Sai kunnian toimia jo toista kertaa taloyhtiössämme pukkina ;) Viime vuonna vaan kohteena ei ollut meidän perhe (olimme silloin pohjoisessa). Toki muistimme sitten pukkia ja pukin muoria kauniisti sellofaaniin paketoidulla kynttilällä.
Pukin soittaessa ovikelloa lapset eivät meinanneet housuissaan pysyä. Esikoinen oli antamassa piirtämäänsä kuvaa heti kun pukki sisälle pääsi eikä pelännyt yhtään vaan oli tosi innoissaan. Kuopusta alkoi pelottaa. Pukin ääni taisi olla pelottavan karhea. Esikoinen meni pukin syliinkin istumaan. Kuopus taas pelkäsi niin, että meinasi jopa minun sylistäni karata, kun menin neiti sylissä pukin viereen valokuvattavaksi. Lahjatkin minun piti ottaa tytön puolesta, kun ei niitäkään uskaltanut hakea. Viime vuonnahan tyttö ei pelännyt pukkia, mutta se ääni taisi olla nyt ratkaiseva tekijä tähän jäykistymiseen. Uskalsi sentään heiluttaa pukille, kun pukki oli lähdössä.
Pukki toi juuri sopivasti lahjoja ja kiva, että oli vaatetta enemmän kuin leluja. Erityisesti esikoinen oli innoissaan Spiderman vaatteista (sai Spiderman paidan, -boxerit ja -sukat). Toki lapsille se lelulahja on tärkeä, ettei sitä voi unohtaa. Esikoinen sai myös autot-eluva- aiheisen palapeli laatikon, jossa jopa kolme palapeliä. Sen parissa on aika kulunut mukavasti ja osaa hyvin tehdä jo isoja palapelejä (noissa kyseississä oli 49 palaa per palapeli, mutta on tehnyt jo tätäkin isompia) Huomaa kyllä, että palapelikin kiinnostaa enemmän kun aihe on mieleinen. Muut palapelit ovat suurin osa minun vanhoja niin eivät niin ole mieleen, vaikka niitäkin tekee. Tietokone-paketin avattuaan poika hihkaisi suureen ääneen: "tälläistä olen aina toivonut" (vai menikö se niin, että "tätä olen jo toivonut pitkään" En ole varma, mutta kuitenkin... Pari pikkulego pakettia poika kokosi myös näppärästi heti. Isänsä siinä hieman vieressä neuvoi jos tarvetta oli. Yksi tehtäväkirjakin paketeista paljastui ja se olikin kiva. Nyt on nimittäin semmoinen ikä menossa, että poika on kovin kiinnostunut tekemään erilaisia tehtäviä puuhakirjoista.
Pojan lahjat:
Pappakin sai paketin. Apulaistonttu sen viimehetken paniikissa muisti ja pinkaisi 23.12 iltana vielä kirjakauppaan. Sieltä löytyi onneksi sopiva lahja. Pieni Porin murre sanakirja ja Porilaisia juttuja käsittelevä kirjanen. Tonttu sitä hieman kurkki ennen paketointia ja totesi sen olevan hauska.
Neidin paketit olivat lähinnä vaatepuolta. Löytyi kuitenkin lehmäpehmo ja auto ja sitten isoimmasta paketista paljastui mitä ilmeisemmin tytön mielestä paras lahja eli My little Ponyja ja niiden tarvikkeita. Tyttö itse sanoo niitä MAINIO PONEIKSI (ja mulla on hauskaa) tulee tietysti tuosta my little pony nimestä. (Kun lausun tuon englanninkielisen nimen niin neiti kuulee sen "my little"= MAINIO)
Tytön lahjat:
Onneksi kuopus ei myöskään ollut ainakaan tänä vuonna vielä tarkka pakettiensa määrästä sillä isoveljellä oli pari pakettia enemmän. Jännäsin tätä, sillä muistissa on vielä, miten isoveli saman ikäisena (eli kaksi vuotta sitten) sanoi että pikkusisko sai enemmän lahjoja. (Noh, se ei tainnut olla edes totta silloin, mutta siskolla oli pari isoa pakettia, mitkä ilmeisesti herättivät pienen kateus puuskan. Nyt tänä vuonna ei ollut mitään semmoista ilmassa, vaan molemmat olivat tosi innoissaan omista lahjoistaan, eivätkä laskeneet toisen lahjoja. :) Kuopuskin osaa jo laskea (siis luetella numeroita). Ainakin yhdeksään asti menee hyvin. :)
Toki myös minä ja mies oltiin oltu kilttejä ja saatiin paketteja. Minä jopa tänäkin vuonna enemmän kuin arvelin etukäteen ja mikäs siinä. On se pakettien aukaisu aikuisenakin edelleen kivaa. Kuitenkin aikuisuudessa menettää ison osan joulun hauskuudesta (varsikin kun omia jouluja järjestäneenä tietää mitä se stressi on kun ruokia väsää ja koittaa kaiken ehtiä ajoissa) Moni tuttu ei ole kertaakaan jouluruokia tehnyt vaan kiertävät mummoloissa syömässä joka päivä. Joskus sorrun miettimään miten helppoa se olisi, mutta on tämäkin kivaa. On mukava rakentaa oman perheen yhteistä joulua ja koittaa kehitellä omiakin perinteitä. Tänä vuonna erityisesti mietin näitä kun joulumieli oli eksyksissä ja lopulta tajusin että vaikka itsestä tuntuisi ettei pysty samaan mitä vaikkapa oma äiti, niin tämä on kuitenkin meidän lapsille juuri se oikea joulu. He tottuvat meidän perheen tapoihin ja pitävät tätä oikeana joulunvietto tapana. Oma jouluilo löytyykin siitä, kun katsoo miten iloisia lapset ovat. Minun ja miehen lapsuuden perheen joulutraditiot menevät onneksi hyvin yksiin, ettei tarvitse niistä ainakaan kättä vääntää. :) Molemmat olemme tyytyväisiä ja paljon on tosiaan puhuttu, että haluttaisiin myös tuodan omaan jouluu jotain uutta mitä ei lapsuuden kodin jouluihin kuulunut.
Yhteisiä paketteja saatiin myös muutamia. Uusi silitysrauta, Pentikin servettejä, pyyhe ja enkeli koristeita (nämä kaikki siis Pentikin), kynttilä ja suloinen tonttu. Kiitos kaikille meitä muistaneille. Lapsien puolesta heidän lahjoista kiitos kummeille Raaheen, Tampereelle ja Poriin ja mummulle ja vaarille Pattijoelle. Naapurin täti tuskin tätä blogia lukee, mutta virtuaali kiitos myös hänelle.
Lahjojen jälkeen juotiin kahvit ja syötiin torttua ja pipareita. Esikoinen jonka ennakkoluulo ruokia kohtaan on varmaan tässä kirjoituksessa tullut selväksi tykkää kuitenkin joulutortuista, mikä taitaa lasten keskuudessa olla erikoista.
Loppuilta taisi mennäkin paljolti lasten leikkejä seuraillessa, kynttilöiden loisteessa tunnelmoiden ja herkutellen.
Esikoinen palapeliä tekemässä aattoiltana:
25.12.2008
Joulupäivänä lähinnä otettiin rennosti. Mitä nyt illalla vielä leivoin täytekkakku pohjan tapaninpäiväksi jolloin juhlittiin esikoisen 5v synttäreitä papan luona. (virallinen päivä 22.12)
26.12.2008
Aamulla täytimme täytekakun. Poika sai hämähäkki kakun. Ei sentään Spiderman kakkua (vaikka se ois ollu varmaan aika huikea) mutta tavallisen hämähäkin verkon tekaisin kakun päälle lakritsi kastikkeesta ja mies veisteli lakritsin palasta hämähäkin sinne verkkoon.
Iltapäivä menikin sitten perinteiseen tapaan papan luona, jonne kokoontuivat sisarukset perheineen. Poika sai lahjaksi pikkuautoja (volvoja), jonkun autohässäkän (en osaa tarkemmin selittää), rahaa ja suuren suosion saavuttaneen kalastus pelin. (Kalat pyörivät alustallaan ja niitä kalastetaan pienillä ongilla).
Joulupukki oli myös toimittanut papan kuusen alle joululahjoja. Lapset saivat pehmoiset sukat jotka ovat ihanan lämpimiä yösukiksi. Erityisesti esikoiselle, joka nukkuu ilman peittoa. (Kuopus oppi yhtäkkiä loppuvuodesta nukkumaan peiton alla)
Virallisena synttäri päivänään esikoinen sai myös lahjoja: Lego City paloaseman Raahen kummeilta, Rottatoulle cd- sadun Porin kummilta, moottorikelkka lelun meiltä (jota oli oikeasti toivonut jo noin puolen vuoden ajan itselleen ja nyt sitkeä toive toteutui), Autot paidan ja nalle puh lautasen mummulta ja vaarilta. Niin ja naapurin tädiltä hammasharjan ja hammastahnan.
Tässä vielä Lego paloasema rakennettuna ja siellä komeilee jo mm. joulupukilta tullut poliisiauto ja roskis tyyppikin:
Jouluaatto aamuna kuopus heräsi ensimmäisenä ja olohuoneesta kuului hölmistynyt ääni: "miksi joulukuusessa ei ole valoja?" Siitä alkoikin sitten molemmilla lapsilla kärttäminen, että kuusi pitää koristella ja pian. Mies laittoi valot ja minä lapsien kanssa muut koristeet. Lapset olivat liikkeellä periaatteella "mitä enemmän koristeita sitä kauniimpi kuusi" ;) Itse en olisi laittanut ihan kaikkia koristeita mitä talosta löytyy, mutta esikoinen suorastaan vaati saada laittaa kaiken joten niin tehtiin. Tässä tulos vielä kertauksena (kuvassa ei kyllä näy kaikki pienet tontut yms mitä lapset sinne halusivat laittaa)
Aamupalalla lapset saivat syödä mitä halusivat ja meille aikuisille keitettiin riisipuuro. Toki puuroa oli paljon eli lapsillekin, mutta arvelimme, ettei kelpaa. Arvaus osui nappiin esikoisen kohdalla, joka on ennakkoluuloinen ruokien suhteen eikä taaskaan suostunut edes maistamaan puuroa. Kuopus halusi maistaa ja söikin vähäsen. Hyvä alku sekin :)
Viereisen talon mummo kävi myös ovella toivottelemassa hyvää joulua ja toi lapsille paketit, mitkä laitettiin kuusen alle odottamaan iltaa. Konvehteja....
Seuraavaksi oli joulusauna, joka koski miestä ja lapsia. Minä kipeänä kävin vain suihkussa, kun en uskaltanut löylytellä. Tämän jälkeen lasten pappa eli minun isäni saapui meille. Hän oli päässyt jo edellisenä iltana siskoni luona saunaan. (Meidän pienen saunan ilmanvaihto on huono ja pappa ei oikein voi siellä enää saunoa kun tulee niin huono olo.)
Jouluaaton pitkää odotus aikaa lapset kuluttivat leikkimällä. Kuopus hoiti kummitädiltään vauvana saamaansa pupua,
(alla olevassa kuvassa pupua halitaan):
leikki muumilaivalla ja ponilla, joka myös oli pukeutunut asianmukaisesti tonttulakkiin:
Esikoinen leikki Lego Cityn paloasemalla minkä sai synttärilahjaksi kummeilta. Se ei ollut vielä täysin valmis joten isänsä kanssa sitä myös rakentelivat. Lisäksi poika piirsi joulupukin kuvan, minkä halusi antaa joulupukille. Hän keksi tämän idean ihan itse, ettei kukaan siihen kehottanut.
Tässä kuva (valkoinen pukin jalkojen alla on lunta ja pukin päässä tonttulakki, mutta kuulemma siksi noin pieni kun paperi loppui kesken. Suun kohdalla oleva valkoinen on partaa.)
Jouluateriaa aloittelimme siinä kolmen aikaan iltapäivällä. Ruoka oli oikein herkullista. Anopin tekemä lanttulaatikko oli todella hyvää ja sai kehuja papaltakin. (Pappa ei tiennyt kuka laatikon on tehnyt, paitsi jälkikäteen kun toki kerroin kenen valmistamaa se on, etten itselleni kehuja ottanut) Mies oli valmistanut hirven hyvin. Kaikki saivat mahat täyteen ja itse ainakin osasin onneksi syödä kohtuudella, ettei tullut ähkyä. Jälkkäriksi oli luumurahkaa. Esikoinen ennakkoluuloisena söi vain paria ruokalajia. Lähinnä perunaa ja makaronilaatikkoa (jotain mikä uppoaa varmasti lapsille). Kuopus sen sijaan maisteli enemmän ruokia. Jopa rosolli, lanttulaatikko ja silli kelpasivat hänelle. Molemmat olivat maistaneet hirveä jo ennen ruokaa ja silloin kehuivat, että on hyvää, mutta kuitenkin kieltäytyvät kohteliaasti varsinaisen ruokailun aikana ottamasta hirveä. Jälkkäri kelpasi kuopukselle, mutta esikoinen kieltäytyi heti kun kuuli sanan rahka.
Joulupukki oli "tilattu" kello viideksi. Mitään emme pukille maksaneet... kyseessä oli naapurin mies (talon toisesta päädystä), jonka oma mieheni oli käynyt edellisenä päivänä pyytämässä pukiksi. Sai kunnian toimia jo toista kertaa taloyhtiössämme pukkina ;) Viime vuonna vaan kohteena ei ollut meidän perhe (olimme silloin pohjoisessa). Toki muistimme sitten pukkia ja pukin muoria kauniisti sellofaaniin paketoidulla kynttilällä.
Pukin soittaessa ovikelloa lapset eivät meinanneet housuissaan pysyä. Esikoinen oli antamassa piirtämäänsä kuvaa heti kun pukki sisälle pääsi eikä pelännyt yhtään vaan oli tosi innoissaan. Kuopusta alkoi pelottaa. Pukin ääni taisi olla pelottavan karhea. Esikoinen meni pukin syliinkin istumaan. Kuopus taas pelkäsi niin, että meinasi jopa minun sylistäni karata, kun menin neiti sylissä pukin viereen valokuvattavaksi. Lahjatkin minun piti ottaa tytön puolesta, kun ei niitäkään uskaltanut hakea. Viime vuonnahan tyttö ei pelännyt pukkia, mutta se ääni taisi olla nyt ratkaiseva tekijä tähän jäykistymiseen. Uskalsi sentään heiluttaa pukille, kun pukki oli lähdössä.
Pukki toi juuri sopivasti lahjoja ja kiva, että oli vaatetta enemmän kuin leluja. Erityisesti esikoinen oli innoissaan Spiderman vaatteista (sai Spiderman paidan, -boxerit ja -sukat). Toki lapsille se lelulahja on tärkeä, ettei sitä voi unohtaa. Esikoinen sai myös autot-eluva- aiheisen palapeli laatikon, jossa jopa kolme palapeliä. Sen parissa on aika kulunut mukavasti ja osaa hyvin tehdä jo isoja palapelejä (noissa kyseississä oli 49 palaa per palapeli, mutta on tehnyt jo tätäkin isompia) Huomaa kyllä, että palapelikin kiinnostaa enemmän kun aihe on mieleinen. Muut palapelit ovat suurin osa minun vanhoja niin eivät niin ole mieleen, vaikka niitäkin tekee. Tietokone-paketin avattuaan poika hihkaisi suureen ääneen: "tälläistä olen aina toivonut" (vai menikö se niin, että "tätä olen jo toivonut pitkään" En ole varma, mutta kuitenkin... Pari pikkulego pakettia poika kokosi myös näppärästi heti. Isänsä siinä hieman vieressä neuvoi jos tarvetta oli. Yksi tehtäväkirjakin paketeista paljastui ja se olikin kiva. Nyt on nimittäin semmoinen ikä menossa, että poika on kovin kiinnostunut tekemään erilaisia tehtäviä puuhakirjoista.
Pojan lahjat:
Pappakin sai paketin. Apulaistonttu sen viimehetken paniikissa muisti ja pinkaisi 23.12 iltana vielä kirjakauppaan. Sieltä löytyi onneksi sopiva lahja. Pieni Porin murre sanakirja ja Porilaisia juttuja käsittelevä kirjanen. Tonttu sitä hieman kurkki ennen paketointia ja totesi sen olevan hauska.
Neidin paketit olivat lähinnä vaatepuolta. Löytyi kuitenkin lehmäpehmo ja auto ja sitten isoimmasta paketista paljastui mitä ilmeisemmin tytön mielestä paras lahja eli My little Ponyja ja niiden tarvikkeita. Tyttö itse sanoo niitä MAINIO PONEIKSI (ja mulla on hauskaa) tulee tietysti tuosta my little pony nimestä. (Kun lausun tuon englanninkielisen nimen niin neiti kuulee sen "my little"= MAINIO)
Tytön lahjat:
Onneksi kuopus ei myöskään ollut ainakaan tänä vuonna vielä tarkka pakettiensa määrästä sillä isoveljellä oli pari pakettia enemmän. Jännäsin tätä, sillä muistissa on vielä, miten isoveli saman ikäisena (eli kaksi vuotta sitten) sanoi että pikkusisko sai enemmän lahjoja. (Noh, se ei tainnut olla edes totta silloin, mutta siskolla oli pari isoa pakettia, mitkä ilmeisesti herättivät pienen kateus puuskan. Nyt tänä vuonna ei ollut mitään semmoista ilmassa, vaan molemmat olivat tosi innoissaan omista lahjoistaan, eivätkä laskeneet toisen lahjoja. :) Kuopuskin osaa jo laskea (siis luetella numeroita). Ainakin yhdeksään asti menee hyvin. :)
Toki myös minä ja mies oltiin oltu kilttejä ja saatiin paketteja. Minä jopa tänäkin vuonna enemmän kuin arvelin etukäteen ja mikäs siinä. On se pakettien aukaisu aikuisenakin edelleen kivaa. Kuitenkin aikuisuudessa menettää ison osan joulun hauskuudesta (varsikin kun omia jouluja järjestäneenä tietää mitä se stressi on kun ruokia väsää ja koittaa kaiken ehtiä ajoissa) Moni tuttu ei ole kertaakaan jouluruokia tehnyt vaan kiertävät mummoloissa syömässä joka päivä. Joskus sorrun miettimään miten helppoa se olisi, mutta on tämäkin kivaa. On mukava rakentaa oman perheen yhteistä joulua ja koittaa kehitellä omiakin perinteitä. Tänä vuonna erityisesti mietin näitä kun joulumieli oli eksyksissä ja lopulta tajusin että vaikka itsestä tuntuisi ettei pysty samaan mitä vaikkapa oma äiti, niin tämä on kuitenkin meidän lapsille juuri se oikea joulu. He tottuvat meidän perheen tapoihin ja pitävät tätä oikeana joulunvietto tapana. Oma jouluilo löytyykin siitä, kun katsoo miten iloisia lapset ovat. Minun ja miehen lapsuuden perheen joulutraditiot menevät onneksi hyvin yksiin, ettei tarvitse niistä ainakaan kättä vääntää. :) Molemmat olemme tyytyväisiä ja paljon on tosiaan puhuttu, että haluttaisiin myös tuodan omaan jouluu jotain uutta mitä ei lapsuuden kodin jouluihin kuulunut.
Yhteisiä paketteja saatiin myös muutamia. Uusi silitysrauta, Pentikin servettejä, pyyhe ja enkeli koristeita (nämä kaikki siis Pentikin), kynttilä ja suloinen tonttu. Kiitos kaikille meitä muistaneille. Lapsien puolesta heidän lahjoista kiitos kummeille Raaheen, Tampereelle ja Poriin ja mummulle ja vaarille Pattijoelle. Naapurin täti tuskin tätä blogia lukee, mutta virtuaali kiitos myös hänelle.
Lahjojen jälkeen juotiin kahvit ja syötiin torttua ja pipareita. Esikoinen jonka ennakkoluulo ruokia kohtaan on varmaan tässä kirjoituksessa tullut selväksi tykkää kuitenkin joulutortuista, mikä taitaa lasten keskuudessa olla erikoista.
Loppuilta taisi mennäkin paljolti lasten leikkejä seuraillessa, kynttilöiden loisteessa tunnelmoiden ja herkutellen.
Esikoinen palapeliä tekemässä aattoiltana:
25.12.2008
Joulupäivänä lähinnä otettiin rennosti. Mitä nyt illalla vielä leivoin täytekkakku pohjan tapaninpäiväksi jolloin juhlittiin esikoisen 5v synttäreitä papan luona. (virallinen päivä 22.12)
26.12.2008
Aamulla täytimme täytekakun. Poika sai hämähäkki kakun. Ei sentään Spiderman kakkua (vaikka se ois ollu varmaan aika huikea) mutta tavallisen hämähäkin verkon tekaisin kakun päälle lakritsi kastikkeesta ja mies veisteli lakritsin palasta hämähäkin sinne verkkoon.
Iltapäivä menikin sitten perinteiseen tapaan papan luona, jonne kokoontuivat sisarukset perheineen. Poika sai lahjaksi pikkuautoja (volvoja), jonkun autohässäkän (en osaa tarkemmin selittää), rahaa ja suuren suosion saavuttaneen kalastus pelin. (Kalat pyörivät alustallaan ja niitä kalastetaan pienillä ongilla).
Joulupukki oli myös toimittanut papan kuusen alle joululahjoja. Lapset saivat pehmoiset sukat jotka ovat ihanan lämpimiä yösukiksi. Erityisesti esikoiselle, joka nukkuu ilman peittoa. (Kuopus oppi yhtäkkiä loppuvuodesta nukkumaan peiton alla)
Virallisena synttäri päivänään esikoinen sai myös lahjoja: Lego City paloaseman Raahen kummeilta, Rottatoulle cd- sadun Porin kummilta, moottorikelkka lelun meiltä (jota oli oikeasti toivonut jo noin puolen vuoden ajan itselleen ja nyt sitkeä toive toteutui), Autot paidan ja nalle puh lautasen mummulta ja vaarilta. Niin ja naapurin tädiltä hammasharjan ja hammastahnan.
Tässä vielä Lego paloasema rakennettuna ja siellä komeilee jo mm. joulupukilta tullut poliisiauto ja roskis tyyppikin:
Kommentit