Kuvassa pilkottaa vaaleanpunainen karhunpentu jonka kanssa kuskataan esikoista kerhoon ;)
Talvi jatkuu meillä joten sekin on osa hyvää mieltäni. Yleensä tässä vaiheessa vuotta odotan jo kevättä ja toivon lumien sulavan. Tämä talvi vain on ollut todella kurja ja on tuntunut pikemminkin syksyltä. On ollut pimeää ja kuraa vain maassa. Ei lunta. Pakkasiakaan ei ole ollut paljoa. Nyt sitten iloitsen, että on talvi. Lumet saavat jatkua minun puolestani vielä. Haluan päästä lasten kanssa vielä monta kertaa pulkkamäkeen, haluan tehdä lumiukkoja ja haaveilemani lumilinnan, toivon esikoisen pääsevän luistelemaan ja hiihtämään. Mieli on iloinen kun pihalla on valoisaa. Olen käynyt muutaman iltana yksikseni reippailla kävelylenkeillä ihailemassa maisemia. Eilen kävin eräällä omakotitalo alueella ihailemassa ihmisten koteja. Sieltä löytyy muutamia mun ihanne talon tyylisiä taloja. Muuten hyvä, mutta mä haluaisin talon hieman väljemmille vesille. Tarkoitan, etten haluaisi naapuria ihan aidan taakse. En kuitenkaan haluaisi erakoitua mihinkään korpeen. Naapuri olisi hyvä olla näköetäisyydellä, mutta ei niin että voi tuijotella suoraan toisen ikkunasta sisään. (Nämä höpinät kuuluvat sarjaan "haaveita joiden toteutuminen on äärimmäisen epätodennäköistä") En edes itse ole varma haluaisinko toteuttaa haavettani vai olisiko turvallisempaa pitää se vain haaveena.
Kuvassa kotipihan talvea:
Kuopus on ollut tänään "siedettävällä" tuulella. Siinäkin yksi ilon aihe. Viikonloppu oli tuskallinen sillä neiti kiukutteli suorastaan raivokkaasti asiasta kuin asiasta. Halusi piirtää ja kun antoi paperia niin ei halunnut, halusi syödä, mutta ei halunnut, halusi lukea kirjaa, mutta ei sittenkään halunnut jne jne loputtomiin. Todella tuskastuttavaa. Yhden hyvän kommentin neiti sitten sanoikin (ja puhui todellakin asiaa!!) Kysyin siis miljoonannen kerran samana päivänä, että mitä tyttö oikein haluaa. Pyysin, että kertoisi äidille (olin jo valmis vaikka pomppimaan päälläni saadakseni hiljaisuutta taloon) niin neiti sitten totesi vakavana: "minä en äiti tiedä mitä haluan". Juu-u. Se oltiin kyllä huomattu. Ikävä kyllä, tämän kommentin jälkeen ei rauha palannut maahan vielä vaan "juupas-eipäs" kiukuttelu jatkui.
Kommentit