Kiirusta piti perjantaina. Noh, aamupäivällä ei saatu oikein mitään aikaan, muuta kuin ruokaa laitoin. Puolilta päivin syötiin ja taas jätettiin päikkärit väliin. Lähdettiin postiin viemään iso laatikollinen harsoja postitettavaksi uudelle omistajalle. Kuulemma kestovaipoiksi menee. Meillä oli niitä kyllä paljon, johtuen siitä, että esikoinen oli kovin pulautteleva vauva ja harsoja kului hirmuisia määriä. Ei äitiys pakkauksen harsoilla olis pitkälle pötkitty. Vielä säästin jonkinlaisen kasan itselle. Kuopuksen peppupyyhkeiksi ja itselleni silitystä/höyrytystä varten. (Neiti kun tekee edelleen kakat vaippaan.) Postilta siirryttiin kauppaan ostamaan ruokaa ja kääretorttu tarpeita. Olin päättänyt jo muutama päivä sitten tehdä kääretorttua juuri perjantaina. :)

Kotona tekaisin kääretortun (tällä kertaa ilman apulaisia sillä laitoin tarkoituksella apulaisille lastenohjelmat). Oli kiirus saada valmista. Sen jälkeen aloin siivoamaan ja harmitti, kun en saanut valmista kun olisin halunnut aloittaa rentouttavan vklopun vieton heti miehen tultua kotiin. No, aina ei saa kaikkea ja olin harmistunut. Onneksi se meni ohi.  :)

Eräs tuttu äiti tuli illalla katsomaan kuopuksen pieneksi jääneitä vaatteita ja hänen mukaansa lähti taas muovikassillinen vaatetta. Ihanaa, hetkeksi tuli lisää tilaa, (mutta vain hetkeksi). Miten se onkaan niin, että aina ne tyhjät aukot joillakin täyttyy. Jos ei muulla niin lapsille pitää ostaa uusia vaatteita vanhojen tilalle. Oli kyllä niin haikeaa, kun ihanat, suloiset pienet mekot vaihtoivat omistajaa. Mä olen ihan hullaantunut erityisesti mekkoihin. (Siis kuopuksen mekkoihin, itse en käytä.) Illan päätteeksi kävin lenkillä ja sain jalkani kipeäksi. Onneksi pääsi saunaan lämmittelemään särkeviä kinttuja.

Lauantaina teimme reissun Äetsään/ Kiikkaan. Siellä asuu opiskeluaikojen hyvä ystävä perheineen jonka kanssa vietettiin paljon aikaa silloin vuosia sitten tehden jos jonkinlaisia projekteja yhdessä. Se oli hauskaa aikaa ja muistelen sitä lämmöllä. Nyt on välimatkaa jonkin verran, mutta kivaa, että vielä silti nähdään. Tämä oli meidän ensimmäinen vierailu Äetsässä sillä yleensä vierailut ovat tapahtuneet toisin päin  osaksi meidän autottomuudesta johtuen. Onneksi enää ei olla autottomia sillä nyt voidaan lähteä reissuun silloin kun meille sopii eikä silloin, kun auto on vapaana. Oli mukava nähdä mahtava rakennusprojekti jonka keskellä asuivat. Tulee kyllä hieno talo (sekä iso). Odotan innolla pääseväni katsomaan valmista taloa. Kaipaisin itsekin niin maaseutua, pelto ja metsämaisemaa ikkunasta katsottuna. Kuitenkin suht lähellä palveluita. (Mä palaan ilmeisesti nykyään jatkuvasti tuohon asiaan.) Se on silti vaan haave ja suurella todennäköisyydellä haaveeksi jää. Luulen sen, että jäädään tähän loppuelämäksi olevan paljon todennäköisempi kuin maaseutu ja iso omakotitalo.  Kyläreissusta vielä: lapsilla oli myös hauskaa sillä kyläpaikassa oli paljon kivoja leluja mitä meillä ei ole ja kolme poikaa. Esikoinen kaveerasi erityisesti ystäväni keskimmäisen pojan kanssa. Onhan heilläkin hieman ikäeroa, sillä ystävän poika on jo eskarissa. (Miten aika meneekin näin nopeaan) Muistan kuin eilisen päivän miten hyssytin kyseistä poikaa vaunuissa ja hereillä ollessa hän oli "maskottinamme" milloin kenenkin sylissä meidän tehdessä päättötyötä.  :)
Vierailu oli siis oikein virkistävä. Hyvin siinä aika vierähti ja kuuden aikoihin taidettiin lähteä kotiin.