Paljon on touhuttu eikä puhti ole riittänyt blogin päivityksiin. Nyt koitan ryhdistäytyä taas. Esikoinen on käynyt edelleen kesäkerhossa ja tykännyt kovin. Kerho loppuukin tällä viikolla joten poika on varmasti tosi surullinen. Minä olen tyytyväinen kun yksi "juoksu" jää vähäksi aikaa pois, mutta ikävää kyllä jos poikaa kovasti surettaa, kun ei näe kerhokavereitaan.

Kerhoilun lisäksi poika aloitti urheilukerhon mikä kestää pari kuukautta. Tämä on kerran viikossa, eli mielestäni sopivasti tuon ikäisen harrastukseksi. Urheilukerhoa on ollut kaksi kertaa ja ensimmäinen kuukausi on läheisellä jalkapallokentällä. Toinen kuukausi ollaan erinäisissä liikuntapaikoissa kuten urheilustadionilla, urheilutalolla yms. "kerhossa" on aivan mahtavat ohjaajat, joten olen tyytyväinen. Ensimmäisellä kerralla leikkivät erilaisia juoksuleikkejä ja toisella kerralla "sateenkaaripeiton" kanssa leikkivät mm kissaa ja hiirtä. Samaa leikkiä oli melkein koko kerta ja ihmettelin sitä lasten keskittymistä miten jaksoivat!! Lapsia oli paljon joten oma vuoro päästä kissaksi tai hireksi kesti tosi kauan. Suurempaa narinaa ei kuitenkaan joukosta kuulunut. Isommat pojat yrittivät hieman huijata, että olisivat päässeet monta kertaa kissaksi tai hiireksi. Kerhossa on kortti, johon saa tarran joka kerralta kun on käynyt kerhossa. Se on tärkeä ja esikoinen on siitä ylpeä. Tässä kortti:



Vähän juhlaakin meillä on ollut tällä välillä, kun en ole kirjoittanut. 7.6 vietimme miehen kanssa viidettä hääpäivää. Sain viisi tummanpunaista ruusua sen kunniaksi. Tässä kuva yhdestä ( jo parhaat hetkensä nähneestä ruususta, sillä otin kuvan tänään).



Eilen 15.6 vietettiin miehen synttäreitä. Kääretorttu toimitti kakun virkaa. Piti leipoa jo edellisenä päivänä ja vähän enemmän, mutta kaskummaa se päivä meni siivoamiseen lähes kokonaan joten aamulla sitten äkkiä tein kääretortun sinä aikana, kun mies nukkui. Hyvin näytti vaatimatonkin synttäri menuu uppoavan :) Ehkä tällä viikolla leivon lisää, koska jääkaapissa on paljon raparperiä! Raparperit tuli vähän hassun sattuman kautta meille. Soitin isälleni, että voisiko tuoda omasta pihastaan mulle yhteen piirakkaan raparperit. Noh, isä ei ollut kotona, vaan tuttavallaan kylässä ja siellä sitten kyläpaikan ruova oli kuullu raparperin tarpeestani ja oli käynyt omasta pihastaan nappaisemassa jätti säkillisen raparperejä! Pitäisi varmaan osa pakastaakin sillä en ikimaailmassa saa tehtyä kymmeniä piirakoita joihin noista tarpeet riittäisi. ;)

Lisäksi vielä tähän loppuun ONNEA Pieksämäen opiskeluaikani kämppikselle joka miehensä kanssa sai potrat kaksospojat!