Juu-u. Minähän se taas vanhenin. (Ihan kuin muina päivinä ei muka vanhenisi...heh)  Tämä 28-vuotias tuntee itsensä kyllä nyt niin väsyneeksi ja vanhaksi, että tulin vain pikaisesti tämän merkinnän tekemään. Huomenna on esikoisen kerhoaamu joten herätys on aikaisin, että ehditään kerhoon ajoissa. Suht normaali päivä tänään oli (kuinkas muuten) ei ole tapana ollut sen suureellisemmin juhlia enää vuosiin. Isäni kutsuin kahville ja häntä lapset odottivat heti heräämisestään asti ja sain ainakin kaksi tuntia toppuutella lapsia, että ei pappa tule ihan vielä. Vihdoin se pappa sitten tuli hauskuuttamaan lapsia. Yleensä heti eteisessä koppaa molemmat syliin ja heittää ilmaan niin monta kertaa kuin on ikävuosia. Sitten lueskelivat lasten kanssa kirjoja, pelasivat esikoisen kanssa paria peliä ja leikkivät legoilla. Välillä kahviteltiin ja pappa touhuili taas lasten kanssa. Ihanaa että papalla riittää lapsenmielisyyttä ja konttailee jopa puku päällä (oli oikein pukeutunut mun synttäreiden kunniaksi) lastenhuoneen lattialla. Pappa viipyi lasten päiväuniin saakka. Illalla eräs kaveri kävi lapsineen kylässä ja lapsilla näytti olevan keskenään mukavaa.
Nyt on vieläkin maha ähkyssä miehen tekaiseman mutakakun syömisen johdosta. Se jos mikä on herkullista.
Nyt siis nukkumaan. Jospa tästä ottaisi taas asiakseen kirjoitella sillä niin paljon uutta on tapahtunut lastenkin elämässä ja varsinkin kuopus nuorempana on oppinut vaikka mitä uutta.