Tänään oli aamulla maassa vaatimaton ensilumi. Lapset olivat kuitenkin innoissaan, vaikka lunta oli niin vähän ettei nurmikkokaan peittynyt sen alle.Esikoinen olisi halunnut mennä heti tekemään lumienkeleitä ja sen lisäksi käytiin tälläinen sananvaihto minun ja esikoisen kesken:
Äiti: Katsokaas ulkona on satanut lunta (molemmille lapsille sanottu)
poika: Mä haluun pussata sitä! Äiti saanko mä pussata lunta?
(Tylsä äiti toppuutteli sitten, että eiköhän muunlainen ihastelu riitä) :)
Tässä kuva meidän vaatimattomasta ensilumesta:
Aamulla poika myös totesi tälläistä mulle:
"Äiti, mun elämä on tosi kivaa sitten kun olen 5-vuotias!"
(Mahtaakohan poika pettyä, kun herää 5-vuotis päivänsä aamuna ja elämä onkin samanlaista edelleen...)
Kuopuksen toilailuista tältä päivältä voisin kertoa semmoisen, että kauppareissulla hän intoutui leikkele hyllyllä halailemaan kinkku yms paketteja ja hokemaan jokaiselle "Mä rakastan sua, mä rakastan sua". Jos tästä voi jotain päätellä niin ei tule neidistä ainakaan kasvissyöjää. ;) Eikä kyllä tule muutenkaan jos äitiinsä tulee, joka on oppinut syömään salaattia vasta aikuisena.
Kun nyt tässä näitä lasten sanomisia ja tempauksia olen kertonut, niin kerrotaan nyt vielä esikoiselle sattunut tapaus. Alustuksena todettakoon, että meillä tehdään vessaremonttia ja oltiin koko perhe työkaluhyllyillä kaupassa. Mies katsoi jotain työkalua itselleen ja mä olin kääntyneenä kuopukselle sanomaan jotain, kun poika oli napannut siinä välissä puukon hyllystä ja ehti viiltää pienen haavan sormeensa. Huuto oli mahtava, kun alkoi verta tulla. (Poika on kauhuissaan kun näkee verta.) Onneksi ei kuitenkaan käynyt kovin pahasti, mutta pitihän siinä sitten jättää työkalu hyllyt ja mennä etsimään hyllyväliä mistä löytyy laastareita. Samantien laastari sormeen ja loppu laastaripaketti kärryihin. Meillä ei harrasteta tämmöistä, että jotain syötäisiin/käytettäisiin ennen kuin on maksettu, mutta nyt oli hätätila ja tarvittiin laastari heti eikä joutanut odottaa että se ensin maksettaisiin. Voitte uskoa, että tätä tapausta poika kertoikin sitten "polleana" kerhossaan seuraavana päivänä. Hyvä kun ovesta sisään päästiin niin kerhotädeille piti kertoa ja eteisestä jo koitti huudella muille kavereillekin sormen kohtalosta. Melkoista menoa meillä joskus. Onneksi ei vielä kertaakaan ole jouduttu tikkaamaan mitään (kumpa ei koskaan tarvisikaan) vaikka ovatkin niin meneviä nuo meidän lapsukaiset, että heille on sattunut kaikenlaista.
Äiti: Katsokaas ulkona on satanut lunta (molemmille lapsille sanottu)
poika: Mä haluun pussata sitä! Äiti saanko mä pussata lunta?
(Tylsä äiti toppuutteli sitten, että eiköhän muunlainen ihastelu riitä) :)
Tässä kuva meidän vaatimattomasta ensilumesta:
Aamulla poika myös totesi tälläistä mulle:
"Äiti, mun elämä on tosi kivaa sitten kun olen 5-vuotias!"
(Mahtaakohan poika pettyä, kun herää 5-vuotis päivänsä aamuna ja elämä onkin samanlaista edelleen...)
Kuopuksen toilailuista tältä päivältä voisin kertoa semmoisen, että kauppareissulla hän intoutui leikkele hyllyllä halailemaan kinkku yms paketteja ja hokemaan jokaiselle "Mä rakastan sua, mä rakastan sua". Jos tästä voi jotain päätellä niin ei tule neidistä ainakaan kasvissyöjää. ;) Eikä kyllä tule muutenkaan jos äitiinsä tulee, joka on oppinut syömään salaattia vasta aikuisena.
Kun nyt tässä näitä lasten sanomisia ja tempauksia olen kertonut, niin kerrotaan nyt vielä esikoiselle sattunut tapaus. Alustuksena todettakoon, että meillä tehdään vessaremonttia ja oltiin koko perhe työkaluhyllyillä kaupassa. Mies katsoi jotain työkalua itselleen ja mä olin kääntyneenä kuopukselle sanomaan jotain, kun poika oli napannut siinä välissä puukon hyllystä ja ehti viiltää pienen haavan sormeensa. Huuto oli mahtava, kun alkoi verta tulla. (Poika on kauhuissaan kun näkee verta.) Onneksi ei kuitenkaan käynyt kovin pahasti, mutta pitihän siinä sitten jättää työkalu hyllyt ja mennä etsimään hyllyväliä mistä löytyy laastareita. Samantien laastari sormeen ja loppu laastaripaketti kärryihin. Meillä ei harrasteta tämmöistä, että jotain syötäisiin/käytettäisiin ennen kuin on maksettu, mutta nyt oli hätätila ja tarvittiin laastari heti eikä joutanut odottaa että se ensin maksettaisiin. Voitte uskoa, että tätä tapausta poika kertoikin sitten "polleana" kerhossaan seuraavana päivänä. Hyvä kun ovesta sisään päästiin niin kerhotädeille piti kertoa ja eteisestä jo koitti huudella muille kavereillekin sormen kohtalosta. Melkoista menoa meillä joskus. Onneksi ei vielä kertaakaan ole jouduttu tikkaamaan mitään (kumpa ei koskaan tarvisikaan) vaikka ovatkin niin meneviä nuo meidän lapsukaiset, että heille on sattunut kaikenlaista.
Kommentit