Elikkäs tänään aamupäivällä meillä oli kuopuksen 1v valokuvaus klo 10. Keskus kuvassa käytiin, eli sama kuvaamo kuin isoveljellä aikoinaan. Harmi vain että esikoisen aikainen kuvaaja ei enää ole ollut kyseisessä kuvaamossa töissä hetkeen. Hän oli kyllä niin hyvä lasten kanssa ja sai meidän pojan nauraa räkättämään lähes koko ajan ja itsekin nauroin ihan hirvittävästi silloin. Nykyinen kuvaaja oli myös nainen kuten edeltäjänsäkin ja todella mukava myös. Eli sinänsä ei ole mitään valittamista todellakaan. Tällä kertaa me vanhemmat saatiin kyllä käyttää kaikki taitomme kuopuksen naurattamiseen ja huh miten koville otti.

Kyllä mä silti tuon kuopukseni luonteen sen verran hyvin mielestäni tunnen, että arvasin olevan paljon vaikeampi kuvaus keikka kun isoveljellä aikoinaan. Siinä kun ei oikeastaan ollut mitään muuta vaikeaa kuin se, miten olisi saanut pojasta vakavan kuvan nauru kuvien rinnalle.  =)  Kuopus on hitaasti lämpiävää sorttia ja oli aika varautunut oudossa hämärässä kuvaamossa lamppujen ja salamoiden keskellä. Oli melkoisen vakava alussa eikä hymyä meinannut irrota olleenkaan. Itkukin melkein pääsi ekoista salaman välähdyksistä. Paikallaan pysyminenkin tuotti varsinkin niissä kuvissa hankaluuksia missä piti seisoa. Eihän sitä nyt paikallaan viitsi kököttää kun osaa hienosti kävelläkin niin pääsee karkuun. Mukavaa oli kun lavasteissa oli paljon samoja mitä isoveljellä aikoinaan. Muistui hyvin mieleen silloinen kuvaus tilanne pari vuotta sitten. Nyyh, niin ne lapset kasvaa ja esikoinenkin on jo ihan eri poika mitä silloin 1-vuotiaana. Tai noh, sama poika tietysti, mutta silti niin erilainen kuitenkin.  =)  Vaikea selittää ajatuksiaan.

Alkoihan se kuopuskin lopulta rentuotumaan ja saatiin hymykuviakin. Tuntui kyllä niin eri tytöltä silti mitä kotona. Eli sitä nyt tässä kovasti toivon, että olisi semmoisia kuvia onnistunut missä neiti näyttää omalta itseltään. Kaikenlaisia juttuja siinä tehtiinkin naurattamiseksi. Kuvaaja puhalteli saippua kuplia, oli pupua, nallea, autoa, kurkittiin liinan takaa , "kutitus kukkakin" (pitkävartinen silkki kukka jolla kutiteltiin) oli mikä toimi hyvin esikoisella, mutta kuopus ei ollut siitä niin innostunut vaikka normaalisti kutitellessa kyllä hekottaa. Kuopukselta saatiin parhaat naurut kun isä meni liinan taakse piiloon ja kurkki sieltä.

Lopuksi otettiin kuvia samaisessa "saavissa" missä esikoinenkin kuvattiin.  Esikoisella vain oli farkkuhaalarit päällä ja seisoi saavissa. Kuopus oli nakuna (no vaippa oli minkä päällä pitsi pöksyt) ja kuopus istui saavissa.  Esikoinen nimenomaan halusi seisoa siellä ja kuopus istui joten ei saatu sillä tavoin samanlaisia kuvia. Kuopus vielä näytti miten notkea hän on ja nosti pienestä ahtaasta saavista jalkansakin siihen reunalle esitelläkseen paljaita varpaita. =)

Sitten kun kuvaus oli ohi ja oltiin poistuttu kuvaus sopesta normaalien valojen puolelle niin huomasi, että kuopus oli taas oma itsensä. Noh, huomenna uudestaan samaiseen kuvaamoon ja sitten varmaan vasta hiki tulee vanhemmille kun pitäisi saada kaksi lasta olemaan fiksuja ja filmaattisia  =). Joo-o, ehkä erikseen voivat ollakin, mutta kun sen pitäisi onnistua yhdessä ja samassa kuvassa niin onkin haastetta kerrakseen.  Entäs sitten se perhekuvaus jossa myös äidin ja isän pitäisi osata hymyillä luonnollisesti. Juu-u.... Nyt siis peukkuja pystyyn että saataisiin onnistuneita otoksia muistoksi tästä.  Kyllä se studio kuvaus maksaa sen verran että jo senkin rahasumman takia minkä siihen sijoittaa niin tosiaan toivoo saavansa vastinetta rahoilleen. Tällä kertaa voisi kyllä sanoa, että kuopuksen nuhasta oli jotain hyötyäkin sillä kuvaus siirtyi eteenpäin kun neiti oli koko ajan räkäposkella. Ei olisi kovin nättejä kuvia tullut silloin. Nyt sitten sattui juuri sopivasti olemaan kyseisessä kuvaamossa lapsikuvaus päivät ja hieman alhaisempi hinta. Siitä huolimatta taitaa summa olla sama mitä esikoisesta aikoinaan maksettiin ja silloisesta perhekuvauksesta. Niin ne hinnat nousee koko ajan. Mitä kuvaus olisikaan maksanut ilman sitä alennusta mikä nyt saatiin. Tietysti sitten lisäksi tulee ne kuvat mitä tilaamme kummeille ja isovanhemmille. Se on semmoinen itsestään selvä asia, että heille haluan kuvat lahjoittaa. Niin ja itselle varmaan myös jokunen lisäkuva tulee tilattua sen kolmen kuvan kansion lisäksi.