Kuopus oppi eilen kiipeämään isoveljensä sänkyyn. Voi sitä riemua minkä uusi taito sai aikaan. Naama oli yhtä hymyä koko ajan ja sänkyyn oli päästävä aina uudelleen. Ongelma vain on, että neiti ei yhtään ymmärrä voivansa pudota sängystä ja vaikka putoaisikin ei sen jäkeenkään ymmärrä varoa. Ei myöskään ole vielä oppinut tulemaan takaperin alas, vaikka on opetettu. Pomppii ja peuhaa sängyssä minkä ehtii. Eilen tuli ainakin kerran alas sängystä, pää edellä tietysti. Siinä ei käynyt mitään pelästystä pahempaa.

 Tänään tyttö teki hieman hurjemman muksahduksen, kun kurkotteli sängyn päädystä työntökärryään ja kierähti korkean päätylaidan ylitse lattialle. Siinä rytäkässä katkesi suusta etuhampaiden keskelle menevä jänne (tai mikä nyt onkaan). Verta tuli jonkin verran, mutta ei niin paljon kuin olin luullut sen jänteen katkeamisesta tulevan. Eli kyseinen jänne on sellainen mikä kaikilla ihmisillä on (huomaatte kun tunnustelette kielellä ylähampaiden suunnasta)  :)  Meidän kuopuksella se ylettyi etuhampaiden väliin asti ja hammashoitaja sanoi mulle siitä, että se luultavasti katkeaa jossain tapaturmassa mitä näille pienille tulee ja siitä tulee sitten paljon verta. Kuulemma jos se ei katkea niin hammaslääkäri katkaisisi sen itse jossain vaiheessa, koska sen jänteen ulottuessa hampaiden väliin asti ei hampaat pääsisi kasvamaan yhteen vaan niihin jäisi rako. Noh, nyt homma on mitä ilmeisimmin hoidettu "luonnollisella" tavalla. Hampaat näyttivät vahingoittumattomilta onneksi.