Meidän kuopukseen on nyt sitten iskenyt uhma todenteolla. Juuri sopivasti jouluksi. Ihan kuin isoveljellään aikoinaan. Parin vuoden takainen jouluna on nimittäin erityisesti mielessäni pojan uhman alkamisena ja taisteluna serkun lahjoista. Pieni poika olisi halunnut kovasti isomman serkkunsa lahjoilla leikkiä. Onhan ne isompien poikien lelut aina kivempia. ;)
Jännityksellä odotan mitä kohtauksia neitimme järjestää kaikkien iloksi tänä jouluna. Noh, yksi rauhallinen joulu tässä välissä olikin joten enempää emme kai ole ansainneet. Nooh, oikeasti jaksan toivoa vielä että pahimmat uhmat jäisi näkemättä ja saataisiin kaikki rentouttava joulu. Sitä toivon. Olenkin nyt ihan lopen uupunut näistä viime päivistä, kun kuopus on koetellut tahdon voimallaan. Huomaa miten aika kultaa muistot. En muistanut yhtään sen olevan näin rankkaa....  ;)