Perjantaina juhlittiin pikkujouluja. Pääsin aveccina miehen työpaikan pikkujouluihin. Ensin mentiin teatteriin katsomaan Piukat paikat musikaalia. Mä tykkäsin, ylipäätään teatterissa olisi ihanaa käydä useammin. (Toisaalta mä olenkin tänä vuonna käynyt ennätyksellisesti, kun peräti kaksi kertaa. Tammikuussa kävin isän sponssaamana katsomassa Valoa ikkunassa musikaalin ja nyt tämä pikkujoulu teatteri reissu.)

Teatterissa tapasin erään vanhemman sukulaispariskunnan ja selvisi hassu sattuma. Olivat myös miehen työpaikan pikkujouluja viettämässä ja olivat tulossa samaan ravintolaankin. Eli teatterista siirryimme ravintola Satakuntaan. Meillä oli oikein mukavaa pöytäseuraa, vaikkakin mä en oikeastaan kuullut mitään mitä toisessa päässä pöytää keskusteltiin enkä näinollen voinut osallistua keskusteluun. Vieruskaveri sentään puhui niin lujalla äänellä, että häntä kuulin kyllä ja saatoin jotain jutella. Lähes kaikki olivat outoja sillä mies on ollut uudessa työpaikassaan vasta marraskuun alusta lähtien.

Ruoka tarjoiltiin pöytiin ja sitä joutui odottamaan pitkän tovin sillä väkeä oli paljon. Glögiä siinä hörpittiin ruokaa odotellessa. Alkuruokana oli keitto. Muistelen, että olisi ollut jokin porojuusto keitto josta tykkäsin. Viiniä oli myös ruoan kanssa ja valittavana oli puna- ja valkoviiniä. Otin valkoviiniä joka oli hyvää. Punaviiniä maistoin miehen lasista ja sitä en olisi pystynyt juomaan jos olisin sen valinnut. Pääruokana oli häränpihviä josta tykkäsin. Kastike ja keitetyt porkkanat myös maistuivat, mutta pekoniin kääritty muusipötkylä ei ollut minun makuuni. Pekonia en vain kykene syömään ja muusi oli todella suolaista. Jälkiruokana vadelmajäädykettä jossa päällä luumuvaahtoa. Lopuksi tarjoiltiin kahvia minkä kanssa sai valita mm konjakkia tai likööriä.

Hauska ilta oli ja illan jatkuessa tuli joku klubibändi soittamaan livemusiikkia. Soittivat Dingon biisejä enkä olisi millään malttanut lähteä kotiin. Siskoni oli lapsenvahtina ja hänelle oli vähän puhuttu, että ruokailun jälkeen poistumme, mutta siitä vähän lipsuttiin kun en olisi millään lähtenyt.  Kotona taisimme olla siinä yhden tienoilla yöllä.

Lapsilla oli mennyt kivasti. Kuopus vaan oli valvonut aika pitkään sillä olin unohtanut sanoa, että meillä laitetaan lasten ovet kiinni kun menevät sänkyihin (esikoisen ovi saatetaan jättää raolleen, mutta kuopuksella laitetaan kokonaan kiinni). Sisko oli tietysti jättänyt ovet sepposen selälleen tietämättään niin ei kuopus tajunnut, että pitäisi nukkua. 

Meidän lähtökään illalla ei ollut yhtään vaikea sillä esikoinen vain kyseli: milloin te häivytte? Noh,  hän odotti että pääsee leikkimään ja pelailemaan siskoni kanssa niin oli kiire saada äiti ja isä pois jaloista.  :)  Kuopuskaan ei yhtään välittänyt lähdöstämme vaan jäi hyvillä mielin kotiin. On tosi ihanaa lähteä tämmöisissä tunnelmissa. Jos lapset jäisivät itkemään niin olisi kurja lähteä.