Liikunnan iloa tai liikkumisen iloa, miten sen nyt ilmaisisi, mutta mukavaltahan se tuntuu.....sekä äidistä että tyttärestä. Mä polkasin taas Prismaan ja huonekaluliikkeisiin ja kilometrejä kertyi taas melkoisesti. Tytär taas harjoittelee liikkumisen alkeita ryömimällä ja aika nopeaan tänä iltana jo pääsi lattialla kun halusi jotain lelua tavoittaa. Käsillä vetää itseään eteenpäin. Nyt täytyisi tihentää lattioiden pesua vai laittasko luutun neidin masun alle ja tämä saisi hoitaa siivoamisen, heh. Lapsityövoimaa voi surutta koittaa täällä kotona käyttää. Pieninä ne kun ovat vielä jopa innokkaita apulaisia.

Ollessani kaupoilla oli porkkana mennyt jotenkuten alas isän syöttämänä. Irvistellen ja kakoen kuulemma. Puuroa menikin sitten illalla puolet normaalia isompi satsi. Hiutaleita puoli dl ja vettä reilu 1dl. Taidan tehdä aamulla samalla kaavalla. Yöunille nukahdettiin nyt ilman huutoa. Jotain sängyssään kyllä höpisi itsekseen kun vein sinne, mutta ei alkanut huutamaan.

Esikoinen käyttäytyi mielestäni tosi hyvin koko tämän päivän. Tuli sisällekin ilman kauheaa huutoa ja tappelua. Hyvillä mielin siis taas tänä iltana saan itsekin mennä nukkumaan.