Tiistaina ei kyllä siltä tuntunut....tai korkeintaan tiesi elävänsä ja kituvansa. Kauhea mahakipu ja pahoinvointia koko ajan. Pelkään (juu-u, oikeasti pelkään) oksentamista, mutta nyt olisin toivonut, että jotain tulis ulos kun se yleensä helpottaa.

Noh, se siitä. Onneksi oli nopea tauti, mutta voimat se vei ja olen edelleen ihan puhki. Ei meinaa mitään jaksaa tehdä. Laitoin ruokaa ja pesin koneellisen pyykkiä ja olo oli kuin maratonin juosseella. Sydän hakkasi ja piti mennä makuulleen sohvalle. Ehkä johtuu osaltaan siitä, että tauti jatkuu, siis toinen tauti eli flunssa ja yskä kiusaa. Plääh. Empä ole paljon ehtinyt jumpassa käydä tänä syksynä.

Ihan täysillä en taida muutenkaan käydä sillä mielenkiinto on yhtäkkiä kadonnut mulle tärkeisiin asioihin. Esim hetki sitten odotin jo joulua aivan malttamattomana (ja tännekin olen siitä varmaan kirjoittanut), mutta nyt ei vaan nappaa yhtään. Olen yrittänyt pinnistellä joulunodotus iloani ja innostusta takaisin, mutta on niin hyvässä piilossa ettei löydy  :(  Olen todella surullinen sen vuoksi. Sanoin tänään miehellekin, että mahtaako meille tänä vuonna tullakaan joulua, kun ei kiinnosta leipoa, ei kiinnosta tehdä ruokia, ei kiinnosta etsiä jouluvaloja (vaikka niitäkin jo olisin halunnut laittaa esille ajat sitten). Äh, en tietenkään pilaa lapsilta jouluiloa, että kyllä tehdään kaikki leipomisista alkaen mutta voipi jäädä viime hetkille jos tää tilanne pääkopassa ei korjaannu. Onneksi lahjat olen lähes kaikki ostanut jo (en nyt ihan kaikkea, mutta kaikille lapsille ainakin niin omassa perheessä kuin lähisuvussa).

Jospa tämä tästä korjaantuisi kun voimat palaisivat ja tulis viimeinkin taas terveeksi. Sitä odotellessa...