VALOKUVAUKSESSA:

Meillä on ollut niin menoa koko viikko, että en ole osannut rauhoittua kirjoittamaan mitään, vaikka mieli on tehnyt. Viikko alkoi maanantaina esikoisen kerholla, jossa oli valokuvaus. Pikkusisko pyntättiin myös ja mentiin sinne sisaruskuvakin ottamaan. Aamulla esikoinen valitteli pääkipua. Reppanaa jännitti niin kovasti, että pää tuli kipeäksi.  Jännitys ei helpottanut. Ryhmäkuvan onnistumisesta en tiedä, mutta sisaruskuvaan poika ei olisi millään halunnut. Saatiin suostuteltua istumaan pikkusiskon viereen, mutta sitten väänteli naamaansa yms.  :(  Tuo naaman vääntely on meillä selkeä jännittämisen merkki. Kuvaaja ajoi mut lopulta pois huoneesta, vaikka en mielestäni kyllä mitenkään häirinnyt häntä. Taka-alalla vaan  koitin naurattaa lapsia. Tiesin kyllä, että siitä ei hyvää seuraa (pois lähdöstäni), mutta pakko se oli pihalle mennä kun ajettiin. Suoraan sanoen otti vähän päähän valokuvaajan käytös. Koitan kuitenkin ymmärtää häntä.
Kuopus  ei muuten panikoinut kuvaamista, mutta naamasta näin, että oli hätääntynyt, kun mut käskettiin pois.
Yksittäis kuvauskin oli vielä sisarus kuvan jälkeen. Kerho tädit kertoivat, että poika ainakin kävi kuvassa. En tiedä yhtään miten mahtaa onnistua. Noh, katsotaan.... ryhmäkuva ainakin tilataan muistoksi vaikka olisi millainen.  :) 

PUISTOILUA:

Oikeastaan täytyy myöntää, etten enää kunnolla edes muista mitä olemme puuhailleet. On kai ollut niin paljon kaikkea. Yksi aamupäivä ainakin käytiin ystävän ja hänen lapsiensa kanssa puistossa. Siellä oli tosi kuraista ja kuravaatetuksesta huolimatta lapset olivat taas melkoisessa ravassa päähän asti. (Esikoinen korjailee lakkiaan jatkuvasti kuraisilla hanskoilla) Huoh, meillä ollaan kuraleikki iässä vielä varmaan monta vuotta. Mäkin lapsena tykkäsin kuraleikeistä. Tein "suklaapuuroa". Nyt en tykkää yhtään (kas kummaa)

Ulkoiltu on myös ahkeraan naapurin tytön kanssa. Ovat lähinnä esikoisen kanssa kaveruksia, mutta kuopus tykkää naapurin tytöstä myös kovasti. Selostaa aina niin tohkeissaan mitä on leikkinyt pihalla tämän tytön kanssa. (Ei siis suoranaisesti leiki hänen kanssaan, mutta kun saa touhuta siinä isompien rinnalla niin se on hänelle sama kuin, että leikkivät "yhdessä")

SAIRASTAMISTA:

Itse heräsin tänä aamuna nenä vuotaen. Lapset toistaiseksi terveitä. Toivottavasti mullakin menisi pian ohitse.


TULEVASTA REISSUSTA:

Näin se on maaliskuun eka kirjoitus laitettu.  :)  Toivottavasti tulee oikein mukava kuukausi. Pääsiäistä meillä ainakin odotellaan kuin kuuta nousevaa. Silloin on tarkoitus tehdä reissu pohjoiseen. Toivottavasti ollaan terveinä , että päästään lähtemään. (Terveisiä vaan jos joku pohjoisesta lukee) Lapsille ei olla vielä kerrottu matkasta. Tulee liian pitkä aika odottaa lapsille jos nyt kertoo.