Siksi muistelmat, koska ajattelin kirjoittaa miten ihanan lämmin päivä eilen olikaan! Niin lämmin että kaupungille kävellessä sorruin avaamaan takkia, olemaan ilman hanskoja ja kaulahuivia (ohut kesähuivi joka tapauksessa).  Tuollainen hurvittelu ei ole koskaan hyväksi mulle tiedän sen, mutta oli niin sietämättömän kuuma ja hikinen kun aurinko porotti selkään ja olin kuvitellut pihalla olevan kylmä ja puin takin alle kerroksia sen mukaan.

Käytiin syömässä lounasta kaupungilla ja vietiin miehen pyörä ja minun tietokone huoltoon. Kotiin tultua lapset nukkuivat päiväunet ja syötiin. Sitten lähdettiin taas kaupungille. Tällä kertaa kirjastoon. Seuraavaksi on hehkutusten aika, kun me vanhemmat ollaan niin ylpeitä ja iloisia, että esikoinen jaksoi pyöräillä kaksi kertaa samana päivänä kaupungille ja takaisin. Välillä työnnettiin toki vauhtia selästä, mutta muuten polki koko matkan ihan itse eikä valittanut, että ei jaksaisi polkea. Kaupungille on kuitenkin melkoinen matka tuon ikäisen näkökulmasta...noin 2,5 km meiltä torille. Sitten tietysti riippuen minne menee niin matka pitenee.



Tänään ulkona on synkän näköistä. Aurinko ei paista ja sadetta luvattu. Kaupungilla pitäisi taas käydä, mutta saa nähdä miten käy jos alkaakin satamaan. Mies ja kuopus nukkuvat vielä. Kuopuksen nukkumista hieman ihmettelen...Toivon mukaan tämä ei tarkoita muuta kuin, että hänellä olisi univekaa eilisestä. Nyt katsomaan onko puuro kypsää.