Kuopus on kerhossa ja meillä esikoisen kanssa pelituokio. Kimble on molempien mieleen joten sitä menee monta kierrosta  :)

Olen vähän luvannutkin, että kun neiti kerhoilee niin äiti viettää ns. laatuaikaa esikoisen kansa. Sama pitäisi kyllä luvata kuopuksellekin, sillä nyt olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, että tyttö raasu jää aivan veljensä varjoon. Neiti puhui aiemmin paljon enemmän ja rohkeammin, mutta nyt on tullut varovaisemmaksi. Miettiessä tytön ujoutta olen tajunnut tämän asian. Veli puhuu lähes taukoamatta ja kovemmalla äänellä mitä kuopus. Lisäksi veli monesti vastaa pikkusiskon puolesta (niin nopeasti, ettei tyttö hitaampana ehdi suutaan edes avata). Se, ei kyllä ainakaa rohkaise meidän pientä ujostelijaa.

Tyttö on paljon harkitsevaisempi mitä isoveljensä. Veli ei tajua sitä, että toinen vasta miettii jotain kun menee ja vastaa tämän puolesta. Tämä harkitsevaisuus näkyy myös niinkin "hassussa" asiassa kuin keksin valinnassa. Meillä on peltilaatikko jossa yleensä on kaikki keksit samanlaisia, eli periaatteessa ei väliä minkä ottaa. Poika nappaa heti omansa ja tyttö mietiskelee käsi ojossa, että minkäs näistä (kaikista samanlaisista) kekseistä oikein ottaisin.  :)

Eilen aamulla päätin sitten harjoittaa hieman kuopuksenkin mahdollisuutta saada suunvuoroa tässä perheessä. Tarkoittaa sitä, että luin lapsille kirjaa ja kyselin heiltä vuorotellen asioita kirjasta. Piti tietysti nimeltä mainita kenelle kysymys on, että pikkusiskokin sai sanansa sanottua. Jos kyselen lapsilta niin, ettei kysymystä ole osoitettu tietylle henkilölle niin esikoiselta tulee vastaus lähes heti. Eipä siinä harkitseva tyttö ehdi vielä muuta kuin miettimään vastaustaan.