Vihdoin sain aloitettua syksyn "kutomis-putkeni" ja esikoiselle valmistui sukat.

Nämä sukat ovat historialliset sen vuoksi, että ovat ekat sukat joissa mä oikeasti ihan itse tajusin miten tehdään kantapää. Eikä tarvinnut kysyä apua. Olihan se ihan helppo, kun tajusin. En enää edes ymmärrä miksi jumitin siinä, eikä sen teko mennyt perille. Olen kuitenkin monet sukat kutonut, mutta nuorempana oli äiti aina neuvomassa, enkä vaivautunut tavallaan oppimaan sitä kunnolla. Apua oli lähellä. Nyt ei enää ole niin on pärjättävä ja alkoihan se viimein sujua. Olen tosi iloinen!

Olisin halunnut tehdä toisaalta pirtsakat vihreät sukat (tietynlainen vihreä, ei tuon nurmikon värinen vaan vaaleampi) joissa olisi ollut tehosteena tuota ruskeaa, mutta pitää kuluttaa kuitenkin niitä ei niin hienon värisiä lankojakin joten ajattelin tämän värin sopivan pojan sukkiin. Tuossa harmahtavassa langassa on tunnearvoakin sillä se on äidin perintöä eli hänen lankavarastoistaan. Ruskea taas ihan mun ostamaa.

Kutomisesta jotain tietäville tiedoksi, että kantapää ei ole vahvistettua neulosta. Sen jujua en vielä ole selvittänyt, vaikka sitäkin tein silloin äidin avustuksella kauan aikaa sitten. Ehkä senkin vielä selvitän, kun menee hermot siihen, että sukat on heti rikki kantapäästä.