Meillä on ollut aika hurjat ajat ja siksi blogi ei ole päivittynyt, vaikka päätin ollakin ahkerampi ja päivittää usein (kenties joka päivä jotain). No se päätös tosiaan olikin ennen kun sairastaminen alkoi.

Tapaturmat:

Ennen sairastumista meillä kuopus loukkasi aika hurjasti suunsa. Tapahtuma meni niin, että neiti päätti kiivetä seisomaan potkuauton päälle ja ennen kuin mä edes ehdin sanoa, että nyt istumaan ennen kuin loukkaat, oli auto jo lähtenyt alta ja tyttö naamallaan lattiassa. Verta alkoi tietysti tulla taas hirmuisesti eikä meinannut millään saada selvää mistä kohtaa suuta veri tulee. Mietin tuliko kielestä vai mistä (sillä itse olen lapsena saanut hampaani kielen läpi tippuessani tuolilta). Tässä ei käynyt ihan niin, mutta hampaat meni lähes alahuulesta läpi. (siis tuon varsinaisen punaisen huuliosan alapuolelta) Näytti, että ihoa kuulsi siinä hieman, ettei täysin läpi tullut. Kauhea palkeenkieli suussa. Tyttö pelästyi kovasti ja oli varmasti jonkinlaisessa shokissa. Esikoinen oli kerhossa ja häntä olisi pitänyt lähteä hakemaan kerhosta, mutta kuopus ei suostunut lähtemään pois kotoa. Huolehti kuitenkin isoveljestä ja sanoi minulle, että mennään hakeen veli kotiin, mutta aina kun päästiin eteiseen ja olisi pitänyt pukea tuli lohduton itku. Selkeästi liittyi tuohon tapaturmaan ja pelästymiseen. Kuopus halusi vain olla kainalossa eikä mennä minnekään pois kotoa. Piti sitten soittaa miehelle töihin jonka onneksi tavoitin ja hän pääsi hakemaan pojan kotiin. Huuli oli varmasti kovin kipeä ja neiti piti huulta lörpöllään ja puhui ihan hassusti.  Leuka koko ulkoisestikin pienen vaurion, sillä keittiön karhea matto teki leukaan komean asfaltti-ihottuman.

Huono tuuri ei ihan tuohon jäänyt vaan pari päivää edellisestä tapaturmasta, kun huuli oli jo hieman parantunut neiti pomppi ruokapöydän vieressä ja siinä pomppiessan kolautti leukansa pöydänreunaan ja taas hampaat samaan kohtaan ja palkeenkieli uudestaan auki. Onneksi ei tullut ihan niin kovasti verta ja päästiin muutenkin helpommalla. Lörpölleen tyttö taas huulensa kyllä laittoi ja sössötti pari päivää sen takia. Onneksi selvittiin lähinnä säikähdyksellä eikä hampaat menneet huulen läpi eikä näyttänyt mitään vahinkoa hampaillekaan tulleen.


Sairastupaa:

Sairastamisen meillä aloitti esikoinen oksentamalla. Oksentamista seurasi kuume ja taudin viimeinen osuus oli ripulointi jota esikoisen kohdalla kesti ainakin 5 päivää.

Kuopus pysyi muistaakseni pari päivää terveenä, kunnes hän oli potilaana. Kuopuksen oksentaminen olikin todella rajua ja alkoi yöllä kuten nämä taudit yleensä (esikoisella alkoi erikoisesti päivällä).  Koko yönä, emme ehtineet paljon silmiä ummistaa, kun vähän väliä tuli vatsansisältö ylös. Pyykkiä tuli liukuhihnalta ja aamuyöstä laitoinkin pesukoneen jo päälle. Seuraavana päivänä neiti oksensi myös taukoamatta. Koitin antaa vettä hyvin pieniä annoksi (mukin pohja ei edes peittynyt joten paljon ei ollut, suun kostuketta vain vähän ja silti tuli ylös). Apteekin kuivuutta korjaavat nesteet eivät kelvanneet lapsille ja olin huolesta sairas, kun pelkäsin kuopuksen kuivuvan. Esikoinen pystyi juomaan joten tiesin hänelle nestettä menevän. Koko päivä meni ettei kuopus pissannut ja illalla olin jo aivan sekaisin huolesta ja näpyttelin päivystyksen numeroa ja samalla hetkelle kuopus sitten viimein pissasi. Mikä helpotus! Ei lähdetty sitten päivystykseen vaan uskoin, että nestettä kuitenkin jää sisäänkin ja mentiin nukkumaan.

 Tauti eteni samalla kaavalla kuopuksellakin eli sitten nousikin kuume ja alkoi ripuli ja ripulipyykin pesu. Esikoinen jo ehti pöntölle, mutta kuopuksella tuli heti housuun. Onneksi meille oli jäänyt vaippoja siitä kun tyttö oppi kuivaksi ja ne pääsivät käyttöön. Silti vaipasta huolimatta vesiripulia tuli niin paljon että se oli tuli hetkessä vaipan reunoista läpi joten siivottavaa oli siltikin ja tyttö kiikutettava jokaisen tuotoksen jälkeen suihkuun. Lopputaudista tyttö onneksi ehti pöntöllekin joten ei tarvinnut suihkutuksia niin usein.

Molempien lasten takamukset kuitenkin paloivat punaisiksi taudin johdosta. Onneksi vauva-ajalta oli sinkkiäkin kaapissa ja sitä laitoin reiluisti punapyllyille.

Nyt on jo parina päivänä lapset päässeet omalle pihalle. Kyllä tässä seinille alettiinkin jo hyppiä, kun sisällä oltiin pitkään (ennen sairastamista oltiin sateiden takia sisällä). Todella raskas juhannus siis meillä. Itse olen käynyt tuulettumassa  perjantaista lähtien joka ilta tunnin lenkillä. On tehnyt kyllä tosi hyvää. Perjantaina sain houkuteltua kaverinkin mukaan, mutta muina iltoina ei ole aikataulut täsmänneet.

Kerta se on ensimmäinen meilläkin tälläiset juhlapyhät. Harmittaa vähän, kun olisi ollut jopa yksi ylimääräinen vapaapäivä miehellä ja olin ajatellut, että voitaisi tehdä kaikkea kivaa yhdessä ja vähän ajella lähikunnissa tai jotain...no, ei ihan toteutunut, mutta tämmöistä elämä on. Yllätyksiä... Onneksi selvittiin sentään lasten kotihoidolla. Mä en nimittäin pidä yhtään sairaaloista enkä oikein osaa nukkua sairaalassa.  Tämä on kyllä pahin sairaus mitä meillä on ollut.  Ei ole ikinä lapset näin kovasti sairastaneet aiemmin! Kamalaa oli vierestä katsoa pieniä potilaita jotka olivat ihan surkeina. Otin valokuviakin sairauspäiviltä ja tänään niitä katsottiin miehen kanssa, niin kyllä on surkean näköisiä reppanoita kuvissa.  Onneksi nyt alkaa olla takana päin.