Sunnuntai... Mies on lomalla ja mulla menee päivät ihan sekaisin. Sai ihan tosissaan pinnistellä ja miettiä, että mikä päivä on. Onneksi koneella näkyy päivämäärä niin voi tarkistaa kalenterista viikonpäivän.

Väsyttääkin melkoisesti. On päässyt nukkumaanmeno rytmi venähtämään. Nyt on jo monena iltana käynyt jopa niin, että ollaan seuraavan vuorokauden puolella kun pääsen nukkumaan. Onhan se kivaa valvoa, koska se on lähestulkoon ainut rauhallinen hetki päivästä ja silloin on hiljaista talossa. Esikoisen nukkumaanmenoaika on klo 21 ja kuopuskin menee yleensä samoihin aikoihin. Onneksi menevät useimmiten helposti nukkumaan niin saa rentoutua illan päätteeksi. Osaisi vain pitää sitä iltahetkeä miehen kanssa yhteisenä aikana, koska meillä ei lähettyvillä ole pahemmin vapaaehtoisia lastenhoitajia joten minnekään rientohin tai ravintola illallisille ei oikein pääse. Kummasti ne illat vaan tuppaavat menemään omissa touhuissa ja omilla koneilla surffaten. Se on sitä kun arjessa urautuu johonkin kuvioon. Välillä sitä vain havahtuu siihen miten asiast ovat ja päättää yrittää ottaa itseään niskasta kiinni.

Kuopus on ollut parina päivänä hieman narina tuulella. Kovasti on mietitty, että mistä ihmeestä se johtuisi. Kuopus on kuitenkin normaalisti itse päiväsäde ja hymyilee lakkaamatta aina kun vain joku hänelle antaa huomiota. Kaksi hammasta on jo suussa ja on mietitty, että jos nyt tulisi lisää, mutta ei siellä mitään näy. Toinen mieleen tullut selitys voisi  olla, että tyttö tarvitsisi jo enemmän kiinteää ruokaa. Tähän asti kiinteiden maistelu on ollut ihan olematonta. Neiti ei osaa syömistekniikkaa ja siksi ruokailu ontuu. Ei ymmäärrä avata suutaa tai miten lusikasta otetaan ruoka saati nielaista. Ruokailu tapahtuu siis siten, että kun suu aukeaa (neiti esim hymyilee leveästi syöttäjälle) niin tällöin lusikassa oleva ruoka pyyhkäistään yläikeneen. Sitten neiti veulaa ruokaa suussaan tietämättä mitä sille oikein pitäisi tehdä. Vahingossa kuitenkin saa nieltyä sapuskan. Enää ei joka lusikallinen aiheuta tukehtumis paniikkia kuten alussa. Nyt on jo parina päivänä mennyt peräti kaksi jääpalaa maissia yhdellä aterialla. On hieman erilainen syödä kuin isoveljensä aikoinaan. Esikoisella kun taisi olla jo tässä iässä monta ateriaa päivässä ja puurojakin oli jo syönyt. Tosin silloin aloitettiin jo 4kk iässä kiinteät ruoat ja nyt kuopuksen kohdalla 5kk aikoihin. Kuopus on ehtinyt tällä verkkaisella tahdilla maistella vasta perunaa, maissia ja päärynää. HUomenna sitten otetaan joku uusi maku kehiin.

Nyt neiti on kyllä hyvin tyytyväisenä lelujensa kanssa tuossa lattialla. Isoveli on päikkäreillä. Olen tänään yrittänyt ahertaa ja sainkin etupihan puutarha kalusteet maalattua. Nyt on täällä sisällä järjestelemistä. Kummallista kun työtasot tuppaavat täyttymään roinasta ja sekös harmittaa. Itsellä mieli on paljon levollisempi kun tasot ovat siitit ja ylimääräistä roinaa ei ole näkyvillä. Se on silti yllättävän vaikeaa pitää se itseä tyydyttävä siisteystaso yllä... lapsia ei voi keittiön tasojen ja pöydän sotkemisesta syyttää joten peiliin on katsottava...niin ja hieman osasyyllisyyttä voisin vierittää miehellekin  =)

Esikoinen on ihan hyvin edistynyt kuivaksi opettelussa, mutta mielenkiintoista asiassa on, että hän tajuaa käydä pöntöllä vain kun ei ole housuja jalassa. Elikkä meillä on täällä nykyään paljaspyllyinen pikkumies kaiket päivät. Päiväunille, yöksi ja pihalle mentäessä laitetaan vaippa. Eilenkin kun koitettiin laittaa housut jalkaan niin johan tuli pissat housuun. Pöntöllä käytössä on supistaja. Mummolassa kävi kuitenkin hyvin pöntöllä ilman supistajaa, mutta pidin varmuuden vuoksi kiinni. Selkeästi siis osaa jo pidättää, että siitä asia ei ole kiinni. Ilmeisesti hitaasti hyvä tulee.  =)

Mies näemmä hermostui kun lattiat on täynnä mun hiuksia. (Imetysajan vitsaus, kun hiukset lähtee tukoittain päästä.) Tuolla se nyt ahertaa imurin varressa joten täytyy tästä itsekin peffa nostaa ja mennä tekasemaan salaatti seuraavalle aterialle.