Odottelen tässä (ruoka)kauppaan lähtöä. Lapset katsovat pikkukakkosta ja ukko-kulta syö nyt vasta, kun tuli juuri pelaamasta sählyä. Löysin surffatessani netistä kuvan pehmo my little ponysta ja ajattelin paljastaa kuinka hupaisa olen ja miten mua lapsettaa välillä.
 1072181.jpg

Tuollaisen löysin siis netistä ja olen kyseistä ponia käynyt kaupassa hiplaamassa muutamaan otteeseen. Poni osaa puhua kun sen jalasta painaa. Mielestäni todella söpö. Taitaa olla uusi villitys sitten tavallisten pienten My little Ponyjen. Noita pehmo poneja on nimittäin kaupoissa monen monta erilaista mallia. On makaavaa ja ties mitä. Maksavat ihan maltaita. En tiedä miksi tämä kyseinen ei maksa kuin reilu pari kymppiä. Ehkä tässä ei ole niin paljon toimintoja, paitsi se puhe. No mutta silti taitaa olla se suloisin. Olen siis käynyt painemassa ponin jalkaa aina kun semmoisessa kaupassa on käyty missä tuota myydään. (nyt varmaan moni pyörittelee silmiään) heh. Vaikka tämä edellämainittu kuulostaakin varmaan lapselliselta niin se osa lapsellisuudesta musta on kadonnut, etten kyllä enää osaa leikkiä lapsen lailla. Lapsille mä lähinnä tykkään lukea kirjoja, pelata pelejä ja rakentaa legoilla heidän kanssaan, mutta varsinainen leikkiminen ei oikein onnistu. Leikkimisen jätän siis lapsille itselleen.  :)