30 vuotta tuli täyteen reilu viikko sitten 17.10.  Juhlia en järjestänyt, mutta meille tuli esikoisen kummit pariksi yöksi joiden kanssa toki vähän juhlistettiin synttäreitä herkutellen. Sain ihania lahjoja ja hieman rahaakin ja lahjarahoilla olen jo ostanut itselleni Viking Goretex kengät, ettei jalat kastuisi talven loskakeleissä, kun lasten kanssa kuitenkin ulkoillaan.

Synttäripäivänä kävimme myös meren rannalla Kallossa. En olekaan ollut siellä koskaan syksyllä ja kauniilta näytti nytkin.

Illalla miehen ja mun piti mennä syömään kaksin ravintolaan mun synttäreiden kunniaksi, kun kerran lapsenvahdit ois ollu, mutta ei oltu tehty pöytävarausta ja soitto ravintolaan osoitti että on ruuhkaa niin ei lähdetty sinne jonottamaan pöytää. Käytiin sitten vuokraamassa elokuva ja sen kanssa taas herkkuja ja siinä se synttäripäivä sitten menikin. Kaikenlisäksi olen nykyisin työviikosta niin väsynyt, etten jaksa kauaa valvoa ja torkahdin elokuvan jälkeen sohvalle  ja siirryin sänkyyn varmaankin puol yhdeltä yöllä. Muut jaksoivat vielä jatkaa juttua jonkin aikaa. Harmittaa tämmönen ainainen väsymys, koska olen aina ollut ilta ihminen ja tykännyt valvoa pitkään. Ei vaan onnistu nykyisin. Onkohan tämä olotila tullut loppuelämäksi? Pahalta vaikuttaa kun ei tää vanheneminen ainakaa auta siihen, että jaksaa valvoa.

Menneenä kymmenenä vuotena on kyllä tapahtunut mun elämässä niin paljon! On ollut paljon surua, mutta myös iloa ja onnellisia päiviä ja aikoja. Olen mennyt naimisiin ja saanut kaksi lasta, joista isompi on jo eskarilainen. Elämä on aivan toisenlaista mitä silloin kun olin 20v. Muistan kyllä 20v synttäriaamunkin hyvin vielä. Mies kehoitti mua nukkumaan vielä ja hävisi jonnekin ja tuli sitten hetken kuluttua kukkakimpun kanssa (taisi olla ruusuja). 

Kymmentä vuotta eteenpäin en osaa vielä ajatella. Se tuntuu hieman pelottavaltakin. Lapset ovat silloin teini-ikäisiä. Minkähänlaista meidän elämä silloin on? No, onneks ei sitä tarvitse tietääkään  vaan toivoisin, että osaisin nauttia elämästä päivä kerrallaan (vaikka tyyliini kuuluukin tulevaisuuden pohtiminen).